Kun Donald Trump vuonna 2016 valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi, monet arvelivat puheiden olleen puheita ja Trumpin osoittautuvan toimissaan maltillisemmaksi. No, ihan niin ei käynyt.
Trumpin aloitettua 20. tammikuuta toisen kautensa monet tuntuvat yhä yllättyvän siitä, että Trump tosiaan tekee niin kuin oli kampanjassaan uhonnut.
Toisesta kaudesta voi tulla paljon pahempi kuin ensimmäisestä. Trump osoitti jo ensimmäisinä viikkoina, että hän on valmis mihin vain, jopa suoraan perustuslain vastaisiin määräyksiin, joita tuomarit sitten jäädyttivät.
Trump ja hänen taustajoukkonsa ovat valmistautuneet paremmin kuin edellisellä kerralla. Valinnoissa keskeisiin tehtäviin ainoa kriteeri on nyt lojaalisuus. Republikaanipuolue on Trumpin sylikoira, jonka edustajilla omat uratoiveet tai puhdas pelko pitävät mölyt mahassa.
Miten pitkälle Trump on valmis menemään? Mikään tuskin jää ainakaan häikäilemättömyydestä kiinni.
Monet uskovat yhä, että Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä kestää Trumpin hyökkäykset. Luottamusta perustellaan sillä, että vallan kolmijako-opin – lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta – mukaisesti Yhdysvalloissa valtio-elimet kontrolloivat toisiaan (checks and balances) eikä mikään niistä pääse yksin sanelemaan.
Itse en olisi yhtä luottavainen. Yhdysvaltain valtiosääntö on niin tulkinnanvarainen, että se antaa mahdollisuuden pelin politiikalle.
Jos neljä vuotta ei riitä
Yhdysvaltain perustuslain mukaan presidentti ei voi tulla valituksi useammaksi kuin kahdeksi kaudeksi. Tämä pätee, vaikka kaudet eivät olisikaan olleet peräkkäisiä.
Perustuslain muuttaminen olisi vaikeaa, koska muutos vaatii viime kädessä taakseen kolme neljäsosaa osavaltioista eli 38 osavaltiota 50:stä.
Perustuslaki ei kuitenkaan suoraan kiellä presidenttiä jatkamasta yli toimikautensa. Ilmeisin keino tähän olisi presidentin julistama poikkeustila. Vuonna 1976 säädetty laki (ei kuulu perustuslakeihin) asettaa joitakin ehtoja: presidentin on perusteltava poikkeustila ja ilmoitettava siitä kongressille.
Kongressi voi vaatia poikkeustilan kumoamista, mutta jos presidentti pitää siitä yhä kiinni, vaaditaan kongressin tahdon toteutumiseen kahden kolmasosan enemmistö molemmissa kamareissa. Republikaaneilla on nyt enemmistö sekä edustajainhuoneessa että senaatissa.
Trumpin aikeista varoittava professori Philip Klinkner nostaa Conversation-julkaisussa esille mahdollisuuden, että Trump pyrkisi 2028 varapresidentiksi.
Perustuslain mukaan varapresidentiksi ei voi valita henkilöä, jota ei voisi valita presidentiksi. Klinknerin mukaan ei ole selvää, tarkoittaako tämä myös kahden kauden rajoitusta vai pelkästään presidentin yleisiä edellytyksiä eli syntyperäistä Yhdysvaltain kansalaisuutta, Yhdysvalloissa asumista vähintään 14 vuotta sekä vähintään 35 vuoden ikää.
Valtiosääntö on tulkinnanvarainen.
Tulkinnan ratkaisisi korkein oikeus. Siellä konservatiiveilla on 6–3 enemmistö. Vaikka se ei ole tehnyt kaikkia päätöksiään Trumpin mielen mukaisesti, useimmissa isoissa asioissa näin on tapahtunut.
Jos seuraavaksi presidentiksi valittaisiin JD Vance ja Trump hänen varapresidentikseen, voisi Vance erota vaikka ensimmäisenä virkapäivänään, jolloin Trump nousisi presidentiksi. Tai he voisivat toimia kuten Vladimir Putin ja Dmitri Medvedev puolitoista vuosikymmentä sitten: Vance olisi muodollisesti presidentti, mutta Trump sanoisi viimeisen sanan.
Vancen pitäisi tietysti suostua näihin järjestelyihin. Hän kuitenkin varmaan muistaisi, miten trumpilaiset kongressitalon valtaajat jahtasivat Trumpin ensimmäistä varapresidenttiä Mike Penceä hirttääkseen hänet, kun Pence ei suostunut estämään Joe Bidenia astumasta virkaansa.
Yksi vaihtoehto on vielä se, että Trump ryhtyisi hyvissä ajoin ennen seuraavia vaaleja ajamaan jotakuta lapsistaan seuraavaksi presidentiksi.
Autoritaarinen presidentti
Trump pyrki jo ensimmäisellä kaudellaan laajentamaan presidentin valtaoikeuksia. Toisella kaudella nähdään, onko sille pidäkkeitä.
Trumpille antaa vahvan selkänojan korkeimman oikeuden viime heinäkuussa tekemä päätös, jolla presidentti sai ehdottoman syytesuojan kaikelle virkatoimissaan tekemälle. On jo nähty, että trumpilaiset tulkitsevat ”virkatoimia” mielellään laajasti.
Presidentin valtaoikeuksista on kiistelty 1800-luvulta asti. Viime vuosikymmeninä vaaka on kallistunut yhä enemmän presidentin puolelle.
Konservatiiviset tuomarit sekä järjestöt kuten Heritage Foundation ja Federalist Society ryhtyivät 1980-luvulla Ronald Reaganin kaudella ajamaan yhtenäisen toimeenpanovallan oppia (unitary executive). Opin mukaan presidentin toimeenpanovalta on jakamaton eli hän voi kontrolloida kaikkea toimeenpanovaltaa.
2000-luvulla George W. Bushin kaudella oppia käytettiin perustelemaan sitä, että presidentti voi määrätä kidutuksia kongressin estämättä.
Nyt yhtenäisen toimeenpanovallan oppi on konservatiivien Project 2025 -ohjelman ytimessä. Tämä yli 900-sivuinen julkaisu määritteli tavoitteet Trumpin toiselle kaudelle. Kampanjan aikana Trump kiisti tietävänsä koko ohjelmasta mitään, mutta hän on nimittänyt useita projektin avainhenkilöitä hallintonsa ydinpiiriin.
Konservatiivien sisällöllisten tavoitteiden lisäksi Project 2025 listasi useita keinoja, joilla presidentti voisi laajentaa valtansa rajoja. Näihin kuuluvat oikeusministeriön valjastaminen poliittisia tavoitteita toteuttamaan, riippumattomien hallintovirastojen kahlitseminen, virkamiesten korvaaminen omilla kannattajilla, riippumattoman median toiminnan vaikeuttaminen sekä kapinalakien – viime kädessä armeijan – käyttäminen mielenosoituksia vastaan.
Jos on seurannut uutisia Trumpin toimista viime viikkoina, voi ruksailla, kuinka monta kohtaa hän on jo alkanut toteuttaa, lisättynä vastustajille kostamisella.
Tunnettu oikeustieteilijä Erwin Chemerinsky varoittaa The American Prospect -julkaisussa, että vain oikeuslaitos voi enää estää Yhdysvaltoja luisumasta Trumpin autoritaariseen yksinvaltaan. Alemmat oikeusistuimet voivat viivyttää Trumpin toimia, mutta viime kädessä ratkaisija on korkein oikeus.
lehti 