Jussi Virkkunen: Toivo, huomasitko Helsingin Sanomain uuden gallupin? Perussuomalaisten kannatus on notkahtanut nyt kunnolla alle 15 prosentin. Nyt keskusta on todella lähellä persuja.
Toivo Haimi: Kyllä vain, Jussi. Antti Lindtmanin sosiaalidemokraatit sen sijaan saavat lisää syitä tyytyväisyyteen: SDP keikkuu mielipidemittausten kärjessä, ja kaula kokoomukseen on jo yli viisi prosenttiyksikköä.
Kysytään näin: mistä luulet, että demareiden pitkään jatkunut kova kannatus johtuu?
JV: Helppo vastaus on, että johonkin pettymys suuntautuu. Hallitus on iskenyt kovalla kädellä moniin hyvinvointivaltion rakenteisiin. Ei ole ihme, että meno ei kaikille maistu. Joku puolue kasvaa aina erityisen paljon oppositiossa.
Merkille pantavaa on myös vasemmistoliiton kannatuksen asettuminen yhdeksän prosentin pintaan. Se on noin kaksi prosenttiyksikköä enemmän kuin eduskuntavaalien tulos.
Ylipäänsä punavihreiden puolueiden kannatus on nyt yhteenlaskettuna yli 40 prosenttia. Onko se paljon vai aivan liian vähän, vastaus riippuu näkökulmasta.
Perussuomalaiset voi selittää kannatuksen laskua, että vastuunkanto painaa. Se on vanha kikka, joten kohta varmaan kuulemme vielä ikivihreän sitaatin, joka on pantu Jean-Claude Junckerin suuhun. ”Me kaikki tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme sitä, kuinka tulisimme sen jälkeen valituksi uudelleen.”
Kommentti on hupaisa. Tyhmä kansa ei ymmärrä, että ajattelemme talouskurilla heidän parastaan!
TH: Kirjoitin vuosi sitten, että perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra pelaa uhkapeliä yrittämällä vetää leikkauspolitiikassa oikealta ohi.
Valtiovarainministeri Purra määritteli itsensä ”fiskaalikonservatiiviksi”, joka haluaa vähentää valtion roolia taloudessa. Syksyllä 2023 hän puhui eduskunnassa jo ”ylimitoitetusta sosiaalivaltion mallista, joka on tullut tiensä päähän”. Näin tymäkkää oikeistopuhetta ei ole pitkään aikaan kuultu edes kokoomukselta, kirjoitin silloin.
Ideana oli ilmeisesti tämä: kansalaisille haluttiin viestiä, että itsetarkoituksellinen leikkauspolitiikka ja hyvinvointivaltion saksiminen olivatkin perussuomalaisten tavoitteena alusta alkaen. Silloin äänestäjät eivät voisi syyttää perussuomalaisia leikkausten ikävistä vaikutuksista ja takinkäännöstä. Melkoista uhkapeliä.
Gallupien perusteella nyt on käynyt niin, että Purran Tuplapotin tuplausmusiikki on päättynyt, ja perussuomalaisille häämöttää huhtikuussa teksti: ”EI VOITTOA”.
Onko analyysini oikeansuuntainen, Jussi, vai olenko vain viettänyt liikaa aikaa kymenlaaksolaisten huoltoasemien auloissa?
JV: On, mutta tule silti pois sieltä huoltsikalta. Ei sinulla ole edes sähköautoa.
Huhtikuussa on tosiaan edessä kunta- ja aluevaalit. Kaikki viittaa siihen, että perussuomalaisten tulos tulee olemaan heikko. Mutta mitä väliä, puolueelle ainoat merkittävät vaalit ovat eduskuntavaalit.
Mielenkiintoista on katsoa, mitä tämä kannatuslasku tarkoittaa vaalien jälkeen pidettävään hallituksen puoliväliriiheen. Siellä on viimeinen paikka yrittää nostaa joku iso asia pöydälle. Kokoomuksella se vaikuttaa olevan perintöveron poisto, jolle myös RKP taputtaa. Mutta tuleeko persuilta jotain irtiottoja, mitä luulet?
TH: Perussuomalaisethan yrittävät koko ajan irtiottoja hallituspolitiikasta, milloin nostamalla kulttuurisotaäläköitä ”pervoilusta”, milloin nuoleskelemalla USA:n presidentti Donald Trumpia, jonka Euroopan radikaalioikeisto on ottanut aatteelliseksi oppi-isäkseen. Voisin kuvitella, että puoliväliriihessä perussuomalaiset vaativat taas rahaa pois sellaiselta tutkimukselta, joka ei heitä miellytä – tai sitten lisää leikkauksia Yleltä ja kansalaisjärjestöiltä.
Vaan pieniä ovat silakat joulukaloiksi. Ehkä suomalaisia sittenkin kiinnostaa enemmän palveluiden taso ja saatavuus kuin se, mitä lautapelejä päiväkodeissa pelataan.
Mutta siirrytään muihin puolueisiin. Vihreät nököttää nyt gallupeista toiseen vasemmistoliiton kannatusta pienempänä. Itse tulkitsen tätä niin, että vihreät ei oikein tiedä, mitä se haluaisi olla. Sofia Virtaa pidetään edellistä puheenjohtajaa Maria Ohisaloa ”oikeistolaisempana”, mutta tosiasiassa suurin osa ihmisistä mieltää vihreät surutta samaan vasemmistoliberaaliin nurkkaan vasemmistoliiton ja SDP:n kanssa.
Vihreiden puoluejohdossa on jo pitkään ollut ajatuksena kurssin reivaaminen keskemmälle ja kannatuksen hakeminen ”kaupunkien liberaalilta korkeasti koulutetulta keskiluokalta”. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että vihreiden entinen varapuheenjohtaja Atte Harjanne on linjannut, ettei vihreät ole vasemmistopuolue. Vihreistä on tullut myös ulostuloja esimerkiksi sunnuntain tuplapalkan poistosta tai TKI-investoinneista puolustusteollisuuteen.
Eipä se vihreiden kannatus ole silti piristynyt. Tämä voi johtua siitä, että puoluejohdosta poiketen monet vihreiden kannattajat ja ”rivivihreät” ajattelevat vihreiden olevan vasemmistopuolue: jonkinlainen alkoholiton vasemmistoliitto.
Mitä mieltä tästä ajatuksesta, Jussi?
JV: Niin, jos jostain muualta saa ehtaa kamaa, jää samaa yrittävä jalkoihin. Tämän ovat nähneet myös ”maassa maan tavalla” -demarit. Pitäisi olla jotain omaa.
Vihreille voi tosiaan käydä kuntavaaleissa kalpaten. Puolueen tulos rakentuu Helsingin varaan, ja pääkaupungissa demarit ja vasemmistoliitto kamppailevat nyt tasaisesti toiseksi suurimman puolueen paikasta. Huono tulos Helsingissä olisi vihreille täysi katastrofi.
Vihreiden ongelmia on käsitelty paljon eri puolilla. Suurin ongelma on tosiaan tuo, mistä jo puhuit. Mitä puolue oikeastaan on?
Mutta tämä oli vain yksi gallup. Jäädään odottamaan seuraavia.
Sanon lopuksi yhden asian: Orpon hallituksen saattaa lopulta pelastaa sama asia kuin Marinin hallituksen – sekaisin oleva maailmanpoliittinen tilanne. Silloin on perinteisesti ajateltu, että nyt ei ole aika hajottaa hallituksia.
TH: Itse taas sanon sen, että sekava maailmanpoliittinen tilanne voi hyvinkin olla se, joka hajottaa hallitusta. Kokoomuksen kravattikaulaiset atlantistit kiristelevät jo nyt hampaitaan perussuomalaisten MAGA-trumpittajien kanssa. Mutta aika näyttää.
uutiskirje 
