On sunnuntaiaamu, ja yhdeksäsluokkalaisten matematiikan opettaja Shna Ali Khayat sekä yhteiskuntaopin opettaja Kamaran Latif seisovat valtatiellä satojen muiden opettajien rinnalla. Irakin Kurdistanissa sunnuntai merkitsee viikon alkua – perjantai ja lauantai muodostavat viikonlopun.
Tämän lukuvuoden aikana koulut ovat pysyneet enimmäkseen suljettuina opettajien protestien vuoksi. Tänään on jälleen protestipäivä, ja tällä kertaa mielenilmauksen keinona on valtatieblokki öljytankkereilta, joiden tuomat tulot ovat merkittäviä vallanpitäjille. Opettajat pyrkivät kohdistamaan painetta hallintoon iskemällä sen taloudellisesti tärkeimpiin tulolähteisiin ja pyrkivät pakottamaan sen reagoimaan.
– Vuodesta 2014 lähtien olemme protestoineet monin eri tavoin ja keinoin, Khayat sanoo.
Latif kertoo, että viimeksi kuluneiden yhdentoista vuoden aikana opettajat ovat järjestäneet vähintään 75 mielenosoitusta ja luovuttaneet lukuisia vetoomuksia hallinnolle.
– Vallanpitäjät eivät ole ottaneet vastuuta ongelman ratkaisemisesta, vaan he ovat suhtautuneet opettajien tilanteeseen välinpitämättömästi, hän toteaa.
Opettajien tyytymättömyys kumpuaa ennen kaikkea palkkojen maksusta, joka on ollut ongelmallista vuodesta 2014 lähtien. Palkat ovat toistuvasti myöhässä, ja monesti on annettu puoli- tai neljännespalkka, joskus palkka on jäänyt kokonaan maksamatta. Lisäksi kokemuslisät ja palkankorotukset on lakkautettu kokonaan.
– Meille kuukaudet ovat 60–70 päivän mittaisia, Khayat sanoo sarkastisesti.
Matematiikan opettajana hän on laskenut, kuinka paljon hallitus on hänelle velkaa.
– Yhteensä 57 kuukauden ajalta palkkani maksussa on ollut ongelmia, joista 18 kuukauden palkka on jäänyt kokonaan saamatta. Palkankorotukset ja kokemuslisät mukaan lukien hallitus on velkaa vähintään 32 miljoonaa dinaaria (eli reilut 23 000 euroa), Khayat toteaa.
Taustalla kiista Irakin keskushallinnon kanssa
Kurdistanin virkailijoiden palkkaongelmat juontavat juurensa Irakin keskushallinnon ja Kurdistanin aluehallinnon välisiin kiistoihin, jotka liittyvät tulonlähteisiin, kuten öljy- ja tullituloihin.
Irakin keskushallinnon mukaan Kurdistanin aluehallinto ei ole toimittanut sille alueen keräämiä tuloja, minkä vuoksi määrärahasiirrot on jäädytetty. Aluehallinto on vuorostaan jättänyt virkailijoiden palkat maksamatta. Tämä pattitilanne on jatkunut lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 2014 huolimatta lukuisista sopimuksista ja oikeuden päätöksistä.
”Ei ollut enää mitään menetettävää, meidän täytyi saada opettajien tilanne näkyväksi.”
Opettajien protestit kohdistuvat ensisijaisesti Kurdistanin aluehallintoon.
– Itse olen solminut Kurdistanin aluehallinnon opetusministeriön kanssa työsopimuksen, jossa määritellään kuukausittainen palkanmaksu, palkankorotukset ja ylennykset viiden vuoden välein, Khayat toteaa.
– Olemme virallisesti aluehallinnon työntekijöitä. Aluehallinnolla on riittävästi tuloja, ja se pystyisi helposti maksamaan työntekijöidensä palkat, Latif arvioi.
Protestien lisäksi tyytymättömien opettajien edustajat ovat käyneet useita neuvotteluja sekä Kurdistanin aluehallinnon että Irakin keskushallinnon kanssa. He ovat havainneet, ettei myöskään Bagdad ole pitänyt lupauksiaan.
– Tasan vuosi sitten Irakin liitto-oikeus määräsi, että Kurdistanin virkailijoiden palkat tulisi maksaa suoraan Bagdadista ilman välikäsiä. Tämä ei kuitenkaan ole toteutunut, Khayat muistelee.
Hallitus ilman suuntaa
Kurdistanin aluehallinnon parlamenttivaalit pidettiin viime vuoden lokakuussa, mutta yli neljä kuukautta myöhemmin hallituksen muodostamisessa ei ole edetty. Parlamentti on kokoontunut vain kerran vaalien jälkeen, eikä ole tiedossa, milloin se kokoontuu seuraavan kerran.
– Oli tuleva hallitus millainen tahansa, todellista valtaa pitää Suleimaniassa PUK ja Erbilissä sekä Dahukissa KDP, Latif viittaa Kurdistanin poliittiseen valtajakaumaan, jossa alueen valtapuolueilla on enemmän valtaa kuin itse hallituksella.
Protestit ovat keskittyneet pääasiassa PUK:n hallitsemille alueille. KDP:n hallitsemilla alueilla mielenilmaukset on tukahdutettu huomattavasti tiukemmin.
Helmikuun alussa opettajat yrittivät siirtää protestinsa Suleimaniasta pääkaupunkiin Erbiliin. Puolueiden valvontavyöhykkeiden rajalla, Degala-nimisessä kylässä, KDP:n turvallisuusjoukot estivät opettajien pääsyn kaupunkiin ja käyttivät hajottamiseen muun muassa kyynelkaasua. Erbilin kuvernööri ilmoitti, etteivät ”epämieluisat vieraat” ole tervetulleita.
Tällä hetkellä kahden valtapuolueen välit ovat kireät. On todennäköistä, että hallitus lopulta muodostetaan juuri näiden kahden puolueen väliltä kuten ennenkin, mutta merkittäviä muutoksia tilanteeseen ei odoteta. Opettajat eivät ole asettaneet suuria odotuksia hallituksille.
Opettajat kampailun eturintamassa
Viimeisten yhdentoista vuoden aikana opettajien protestit ovat olleet yksi näkyvimmistä kansalaisliikkeistä Kurdistanissa. Vuonna 2014 ne ilmenivät pääasiassa mielenosoituksina, myöhemmin opettajat ryhtyivät lakkoihin. Lukuvuonna 2017–2018 koulut olivat suljettuina koko lukuvuoden, ja viime vuonna valtaosa kouluista pysyi kiinni viiden kuukauden ajan.
Tämän vuoden tammikuussa 13 opettajaa aloitti nälkälakon – yksi heistä oli Khayat.
– Ei ollut enää mitään menetettävää, meidän täytyi saada opettajien tilanne näkyväksi, Khayat toteaa.
Opettajien protestit saivat merkittävää tukea helmikuun 11. päivänä, kun Suleimaniyassa, Halabjassa ja monilla pienemmillä paikkakunnilla järjestettiin työnseisaus. Solidaarisuuden osoituksena kaupat sulkivat ovensa opettajien tueksi.
Yleislakoksi kutsuttu tempaus sai laajaa kiitosta ja merkitsi ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen laajamittaista yhteiskunnallista solidaarisuutta opettajien taistelulle.
– Tämä oli suurin mielenilmaus sitten helmikuun 17. päivän tapahtumien vuonna 2011, Latif viittaa arabikevään aikana Kurdistaniin levinneeseen kansannousuun.
Yhteiskunnan tulevaisuus huolettaa
Opettajien ja virkailijoiden palkkaongelma on jättänyt syvät jäljet yhteiskuntaan. Kun ihmisillä ei ole rahaa kuluttaa, kauppiaiden tuotteet jäävät myymättä ja palvelut käyttämättä. Köyhyys on lisääntynyt nopeasti ja merkittävästi.
– Me opettajat ja muut virkailijat kuuluimme aiemmin keskiluokkaan, mutta nyt olemme köyhyyden rajamailla. Huomaamme myös, että köyhyyden lisääntyminen on johtanut rikollisuuden kasvuun, Khayat toteaa.
Opettajat ovat huolissaan yhteiskunnan tulevaisuudesta. He eivät koe ainoastaan itseään laiminlyödyiksi ja mielenilmauksiaan tukahdutetuiksi, vaan he ovat erityisesti huolissaan opiskelijoiden tilanteesta ja heidän tulevaisuudestaan.
– Opiskelijoiden opiskeluinto on lähes kokonaan hiipunut hajanaisten lukukausien vuoksi. Lisäksi he näkevät, että monet valmistuneet eivät saa töitä, ja vaikka saisivatkin, palkkoja ei aina makseta, Khayat kertoo.
– Hallitus ei näytä välittävän yhteiskunnan kohtalosta. Se ei piittaa opettajista, mutta ei myöskään opiskelijoista, Latif toteaa.
– On surullista ajatella, millainen tämä yhteiskunta on vuosikymmenien kuluttua, kun nykyisistä olosuhteista ja puutteellisesta opetuksesta kasvanut sukupolvi joutuu kantamaan vastuun, hän lisää.
”Onhan se selvää, ketkä näitä yksityiskouluja omistavat – vallanpitäjät ja heidän lähipiirinsä.”
Sekä Khayat että Latif ovat aiemmin edistäneet kasvatus- ja opetusuudistuksia, mutta viime vuosina heidän energiansa on kulunut lähinnä taisteluun palkkaoikeuksien puolesta.
He katsovat, että myös koulutuksen yksityistäminen on osa ongelmaa.
Yksityiskoulujen määrä on kasvanut Kurdistanissa huomattavasti. Opettajien lakkojen myötä opetusta on ollut valtiollisissa kouluissa yhä vähemmän, mikä on saanut monet vanhemmat siirtämään lapsensa yksityiskouluihin. Kun valtiollisten koulujen ovet ovat olleet suljettuina lakkojen vuoksi, yksityiskouluissa opetus on jatkunut keskeytyksettä.
– Vallanpitäjät haluavat heikentää valtiollisia kouluja, jotta yksityiskoulujen kysyntä kasvaisi, Latif arvioi.
Khayat on samaa mieltä ja uskoo, että hallinto tietoisesti ohjaa opetusta yksityiskouluihin.
– Onhan se selvää, ketkä näitä yksityiskouluja omistavat – vallanpitäjät ja heidän lähipiirinsä, hän toteaa.
– Kun valtiollisissa kouluissa opetus on katkonaista ja laiminlyötyä, opiskelijoiden on vaikea pysyä mukana tai yltää samalle tasolle kuin yksityiskoulujen oppilaat, Khayat lisää.
Yksityiskoulut ovat kuitenkin kalliita, eikä vähävaraisilla perheillä ole niihin varaa.
Molemmat opettajat näkevät, että jo ensimmäiseltä luokalta lähtien voi havaita, että yksityiskoulujen ja valtiollisten koulujen oppilailla on edessään täysin erilaiset tulevaisuudet.
Opettajien kamppailu jatkuu
Öljytankkerit ovat pysyneet valtatiellä koko sunnuntai- ja maanantaipäivän. Opettajat ovat pystyttäneet teltan ja aikovat jäädä paikalle. Kylmyyttä vastaan he taistelevat lämpimillä vaatteilla ja pienellä nuotiolla teltan ulkopuolella. Polttopuita tuovat mielenilmauksen tukijat.
Tempaus on saanut laajaa mediahuomiota, ja jopa valtapuolueiden omat tiedotusvälineet ovat noteeranneet sen.
Khayat ja Latif ovat varmoja, että taistelu jatkuu, vaikka protestointi ei ole toistaiseksi tuonut pysyviä ratkaisuja. Vuosien varrella molemmat ovat joutuneet pidätetyiksi, ja Khayatia on yritetty jopa kidnapata, mutta luovuttaminen ei ole vaihtoehto.
– Melkein joka kerta, kun palkka on saatu, se on ollut taistelun tulosta, Khayat kertoo.
Latif muistuttaa, että opettajat ovat toimineet vastuuntuntoisesti eivätkä mielellään protestoisi tai lakkoilisi, mutta heillä ei ole muita keinoja painostaa vallanpitäjiä. Hän näkee kuitenkin myös protestien heikkoudet.
– Opettajilla ei ole valtakunnallista järjestöä, joka koordinoisi protesteja yhtenäisesti kaikkialla. Vallanpitäjät ovat hyödyntäneet tätä heikkoutta, Latif korostaa.
Parempi järjestäytyminen on siis asetettu yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi.
Tempaus valtatiellä jatkui yli vuorokauden, kunnes tiistain vastaisena yönä turvallisuusjoukot hyökkäsivät opettajien kimppuun, hajottivat kokoontumisen ja purkivat teltan. Useita mielenosoittajia loukkaantui, kuusi pidätettiin, ja monilta takavarikoitiin matkapuhelimet ja autot.
Tiistaina pidätetyt vapautettiin, ja illaksi oli luvassa lehdistötilaisuus, jossa odotettiin ilmoitettavan seuraavista askeleista.
Artikkelin kuvat ovat opettaja-aktivistien ottamia.
uutiskirje 
