Hallitus päätti, että rahaa on: Kuinka merkittävä ideologinen muutos kehysriihessä tehtiin? – Näin vastaavat toimittaja, kansanedustaja ja tutkija

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Kaksi vuotta juustohöylällä ja vesurilla leikannut hallitus vaihtoi puolivälin krouvissa tyyliään. Leikkausten sijaan hallitus antoi heille, joilla on paljon ja otti vähän lisää heiltä, joilla ei paljon ole.

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus teki päätökset miljardiluokan veronkevennyksistä, joista suurimman hyödyn keräävät kaikkein suurituloisimmat ja suuryritykset. Samalla lensi romukoppaan hallitusohjelman kirjaus Suomen velkasuhteen pysäyttämisestä.

Veronkevennykset heikentävät julkista taloutta niin paljon, että velkaantuminen kiihtyy. Sitä hallitus yrittää peittää siltarahoitukseksi kutsutulla tempulla, jossa siirretään miljardi euroa Valtion eläkerahastosta budjettiin. Näin velkasuhde näyttää vakiintuvan hetkeksi. Idea keksittiin valtiovarainministeriössä.

VM ja hallitus sanovat, että veronkevennykset ovat monelta osin itsensärahoittavia. Moni taloustieteilijä on eri mieltä, mikä on näkynyt voimakkaassa kritiikissä valtiovarainministeriötä kohtaan.

Hallituksen linjamuutoksen vuoksi kysyimme tällä kertaa KU:n raadilta: Kuinka merkittävä ideologinen muutos kehysriihessä tehtiin?

Teemu Muhonen / Matias Mäkynen / Johanna Vuorelma

Teemu Muhonen
Helsingin Sanomain toimittaja

Verojen keventäminen sinällään on oikeistopuolueiden ideologian ytimessä. Tavanomaisessa tilanteessa puoliväliriihen päätöksiä voisi siis pitää täysin luontevina.

Tällä oikeistohallituksella oli kuitenkin aluksi erilainen tehtävä: sen piti tasapainottaa Suomen velkaantuvaa julkista taloutta. Oikeistopuolueet pidättäytyivät hallitusohjelmassaan verotuksen tuntuvasta keventämisestä, koska se heikentäisi julkista taloutta. Viime vuoden keväällä hallitus jopa päätti arvonlisäveron kiristyksestä talouden tasapainottamiseksi.

Hallitus selvästi halusi näyttää, että on vakavissaan velkaantumisen pysäyttämisen kanssa.

Tähän tuli täyskäännös puoliväliriihessä. Nyt hallitus alkoi tehdä sellaista oikeistolaista veropolitiikkaa, jota etenkin kokoomuksen sidosryhmät ja monet äänestäjät varmasti ovat odottaneetkin.

Syytä on mahdotonta sanoa varmasti. Ehkä hallitus totesi tasapainottamistavoitteensa karanneen muutenkin niin kauas, että siinä oli enää turha roikkua kiinni. Tai ehkä kokoomus oli jo etukäteen päättänyt, että kävi taloudessa mitä kävi, niin kaksi ensimmäistä vuotta tehdään vakavalla naamalla ikäviä päätöksiä ja hallituskauden jälkipuolella on mukavien päätösten vuoro.

Matias Mäkynen
SDP:n kansanedustaja

Kehysriihessä nähtiin looginen jatko oikeiston ideologisessa projektissa. Hallitukselle ikävästi suomalaiset eivät tätä logiikkaa jaa eikä se myöskään ole yhteensopiva hallituksen taloustarinan kanssa.

Projekti alkoi velkapelottelulla, jolla voitettiin vaalit ja perusteltiin suuret leikkaukset julkisiin palveluihin ja pienituloisten sosiaaliturvaan. Leikkausten heikennettyä jo valmiiksi heikkoa kasvua ja työllisyyttä on pakko joko leikata lisää tai luopua taloustarinasta ja kasvun nimissä alkaa leikkaamaan.

Oikeistolle odotetusti perusteettomilla kasvutoiveilla myydyt veronalennukset olivat tasapainotustarinaa tärkeämpiä. Se paljasti taas, että oikeiston tavoite on julkisen sektorin supistaminen ja verojen alentaminen riippumatta siitä, mitä se tekee julkiselle taloudelle, kasvulle tai työllisyydelle. Leikkaukset tehtiin vain veronalennusten tähden.

Monelle tämä tuntuu merkittävältä muutokselta hallituksen linjaan, koska ideologioiden merkitys politiikassa on Suomessa tabu ja ristiriitaa aiempaan viestintään on ilmeinen. Ideologia menee kuitenkin viestinnän johdonmukaisuuden ohi.

Johanna Vuorelma
Helsingin yliopiston tutkija

En näe sitä ideologisena muutoksena. Päätökset ilmentävät sitä ideologiaa, joka oli jo olemassa. Hallituksen puolueethan eivät ole sinänsä muuttuneet ideologisesti.

Se ideologia tuli kuitenkin tässä puoliväliriihessä entistä vahvemmin näkyviin, koska tässä niin selkeästi toimitaan asiantuntijatietoa vastaan. Asiantuntijathan ovat aikalailla yhdenmielisiä siitä, että näillä toimilla ei saavuteta sitä, mitä hallitus hallitus lupaa, ja että päätösten vaikutukset tulevat olemaan julkisen talouden kannalta kielteisiä.

Hallituksessa oltiin varauduttu tekemään ensin kaksi vuotta kovia päätöksiä, joilla talous ja työllisyys saataisiin nousuun, ja sitten toiset kaksi vuotta kansalaisten kannalta mieluisampia päätöksiä, joilla sitä kovaa leikkauspolitiikkaa kompensoitaisiin.

Nyt puoliväliriihen päätökset näyttävät hyvin ristiriitaisilta, koska ne päinvastoin heikentävät julkisen talouden tasapainoa. Siitä huolimatta hallituksessa halutaan uskoa, että kyllä se sieltä tulee. En kuitenkaan usko, että hallituksen talouspoliittisessa ideologiassa on tapahtunut muutoksia.