KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Kotimaa

KU:n arkistosta: Mieskin saa leikkiä prinsessaa

Stressaavan arjen keskellä olin löytänyt tavan paeta huoliani fantasiamaailmaan, jossa sain olla hetken aikaa joku muu.

Stressaavan arjen keskellä olin löytänyt tavan paeta huoliani fantasiamaailmaan, jossa sain olla hetken aikaa joku muu. Kuva: Thalia Ophelia

Arkistosarjassa julkaisemme yhden kotimaan jutun kuluneen vuoden kultakin kuukaudelta. Juttu julkaistu 23.8.2019.Ensimmäisen kerran minulla oli ylläni tyttöjen vaatteet vain muutaman tunnin ikäisenä. Serkun vanhat vaaleanpunaiset potkuhousut ja haalarit tuskin minua kummemmin haittasivat, vaikka jotkut vanhemmat sukulaiset asiaa kommentoivatkin. Se kumminkin luultavasti vaikutti siihen, että sisarten kanssa leikityt prinsessaleikit sovittiin pidettäväksi sisätiloissa.

Thalia Ophelia
1.1.2020 12.00

On syytä korostaa, että olen aina ollut sinut sukupuoleni kanssa. En koskaan ole tosissani kokenut olevani tai edes halunnut olla mieluummin tyttö kuin poika. Myös mielenkiinnon kohteeni olivat pienestä asti jopa stereotyyppisen poikamaisia: lelukoristani löytyi supersankareita, kilpa-autoja ja kaikenlaisia hirviöitä. Ja niitä minä sinne myös halusin.

Silti minulle ei koskaan ollut ongelma leikkiä siskojeni kanssa barbeilla – tai vetää päälle prinsessamekkoa. Leikissähän oli tarkoituskin olla joku muu kuin mikä oikeasti on. En nähnyt mitään eroa, esiintyisinkö Lumikkina vai lepakkomiehenä.

Jossain vaiheessa prinsessaleikit kuitenkin jäivät. Mitä isommaksi kasvoin, sitä selvemmäksi minulle tuli, että tällainen ei ollut pojalle sopivaa. En muista kenenkään koskaan erikseen kieltäneen minua leikkimästä, joten luultavasti lopetin sen omasta tahdostani. Asia jäi unholaan moneksi vuodeksi, enkä muista olleeni tästä edes harmissani. Viimeistään koulun alkaessa tuli tärkeämmäksi kokea olevansa kuten kaikki muutkin.

Murrosiässä kuitenkin tapahtui jotain. Kuten useimmat pojat, aloin kiinnittää enemmän huomiota poikien ja tyttöjen eroihin, ja luonnollisesti kaikki tyttöihin liittyvä alkoi tuntua aiempaa mielenkiintoisemmalta. Anatomisten erojen lisäksi huomasin kiinnittäväni huomiota myös heidän vaatteisiinsa. Ajattelin, että on varmaan mukavaa saada aamulla valita, käyttääkö tänään housuja vai hametta. Miksi tyttöjen vaatteissa on aina kivemmat värit kuin poikien? Entä miltähän rintaliivit mahtaisivat tuntua päällä?

Ehkä se oli nuoren pojan seksuaalisen kiinnostuksen ei-seksuaalinen jatke, ehkä se liittyy vain luontaiseen uteliaisuuteeni. Ehkä sisälläni kytkeytyi päälle jotain, joka siellä oli ollut syntymästäni asti. Niin tai näin, pian löysin itseni salaa äitini vaatekaapilta.

Kieltämisestä vapautumiseen

Tästä seurasi vuosikymmeniä kestänyt salailun ja itsepetoksen kausi. Asia tuntui niin kielletyltä ja väärältä: eihän nyt kukaan poika halua pukeutua naisten vaatteisiin! Minussa täytyi olla jotain vikaa. Asiaa ei auttanut se, että pohjoissuomalaisella pikkupaikkakunnalla ei juuri erilaisuutta siedetty. Minun oli siis parhaani mukaan vastustettava kiusausta. Välillä se onnistuikin, mutta aina jonkin ajan päästä löysin itseni kokeilemasta kukkakuvioisia pitsiliivejä tai ihailemasta jalkojani silkkisukkahousuissa.

Kuulin sanan transvestiitti ensimmäisen kerran televisiosta tulleesta elokuvasta. Tunne oli ristiriitainen. Toisaalta olin helpottunut saadessani tietää, että en ole yksin ja kaltaisiani on muitakin. Toisaalta olin kauhuissani. ”Transu” oli tuohon aikaan varsin yleinen haukkumasana kotikylälläni ja sitä käytettiin armotta jokaiseen, joka ei sopinut perinteisen pojan muottiin. Siihen riittivät niin pitkiksi kasvaneet hiukset kuin liian räikeän väriset tuulihousutkin. Meikkaamisesta ei meidän kylän poikien keskuudessa puhuttu kuin naureskellen. Silloin päätin ettei minusta koskaan tulisi ”transua”.

Minussa täytyi olla jotain vikaa. Asiaa ei auttanut se, että pohjoissuomalaisella pikkupaikkakunnalla ei juuri erilaisuutta siedetty. Suvaitsevaisuuden käsite on aina ollut mielestäni nurinkurinen, koska se antaa ulkopuolisille vallan määritellä, mikä on suvaittavaa ja mikä ei.

Kymmenen vuotta myöhemmin asuin jo omassa kodissani poissa lapsuuteni maisemista. Olin ollut ”kuivilla” jo monta vuotta ja lukiolaisena salaa marketista ostamani ainoat omat rintaliivitkin menneet aikoja sitten pieneksi. Asia ei enää edes vaivannut minua ja olin ikään kuin hyväksynyt tilanteeni.

Sitten tuli yksi lokakuinen ilta ja erityinen naamiaisjuhla.

Olin tutustunut vuosi takaperin naispuoliseen ystävääni, joka tapasi pukeutua korostetun naisellisesti ja näyttävästi. Eräänä iltana tulin vuolaasti kehuneeksi hänen pukeutumistyyliään ja myöntäneeksi, etten tahtonut saada silmiäni irti hänen kellomekoistaan ja tyllihameistaan. Ystäväni totesi tähän, että minun kannattaisi kokeilla itsekin joskus. Vatsanpohjassani muljahti tuolloin niin, että meinasin pyörtyä.

Muutama viikko myöhemmin astelin ystävieni eteen asussa, jota en koskaan uskonut vetäväni päälleni. Näyttävä oranssi mekko, verkkosukkahousut ja kiharainen peruukki saivat uskomattoman vastaanoton. En koskaan elämässäni ole saanut niin paljon kehuja ulkonäöstäni. Tunsin olevani hetken ajan kuin taivaassa.

Eräänä päivänä juhlien jälkeen katsoin itseäni peilistä. Ei ollut enää naamiaisia, ei sellaisia tulossakaan, mutta mekko näytti edelleen hyvältä päälläni. Tuheerasin hetken kasvojani ystävieni lahjoittamilla meikeillä ja huomasin muuttuvani kuin eri ihmiseksi.

Stressaavan arjen keskellä olin löytänyt tavan paeta huoliani fantasiamaailmaan, jossa sain olla hetken aikaa joku muu. Olin löytänyt prinsessaleikkini uudelleen.

Transvestiitit jäävät paitsioon

Sukupuolten moninaisuuteen kiinnitetään tänä päivänä paljon huomiota. Silti transvestisuus on edelleen tabu. Selitys on luultavasti siinä, että transvestiitit ovat pääasiassa parisuhteessa eläviä heteromiehiä, joilla on yleensä suurin tarve piilottaa tai salata erilaisuutensa. Mutta oma osansa on varmasti myös sillä, että julkiseen keskusteluun ei tunnu mahtuvan kerralla kuin yksi narratiivi sukupuolelliselta ilmaisultaan poikkeavista henkilöistä.

Transsukupuolisuus on nykyisin esillä täysin ymmärrettävistä syistä. Suomen lainsäädäntö laahaa edelleen pahasti jäljessä transsukupuolisten oikeuksien suhteen ja esimerkiksi vaatimus sterilisaatiosta juridista sukupuolta muutettaessa on täysin barbaarinen. Myös ihmisten käsitykset transsukupuolisista ovat vanhanaikaisia ja representaatio siksi valtavan tärkeää. Väärään kehoon syntyneet kohtaavat vihaa ja väkivaltaa aivan liikaa.

Hollannissa markkinoitiin vuonna 2009 ensimmäistä transvestiittien festivaalia.

Hollannissa markkinoitiin vuonna 2009 ensimmäistä transvestiittien festivaalia. Kuva: All Over Press/EPA/Valerie Kuypers

Silti koen transvestiittien jääneen trans-keskustelussa sijaiskärsijän asemaan. Yllättävän monet eivät enää edes tiedä, mitä transvestiitit ovat. Jotkut jopa vilpittömästi uskovat koko transvestisuuden olevan transfobista propagandaa, jonka tarkoitus on vähätellä transsukupuolisten sukupuolikokemusta.

Minulle on sanottu suoraan, että minun tulisi hyväksyä itseni transsukupuolisena ja että haluni pysyä miehenä on itsepetosta. Samoin minulle on sanottu, että ilmaisemalla itseäni stereotyyppisenä naisena teen hallaa aidosta kehodysforiasta kärsiville sekä ylläpidän ”sortavia patriarkaalisia rakenteita”. Lievempinä esimerkkeinä minulle on esitetty mahdollisuutta, että olisin muunsukupuolinen, ei-binäärinen tai gender fluid -henkilö. Ilmeisesti ajatus on, että kukaan ei voi tietoisesti pukeutua nimenomaan vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Ei varsinkaan kaiken sorron yläpuolella oleva inha cis-heteromies.

Suvaitsevaisuuden käsite on aina ollut mielestäni nurinkurinen, koska se antaa ulkopuolisille vallan määritellä, mikä on suvaittavaa ja mikä ei. Ihmisen arvo on tällöin riippuvainen siitä, miten paljon tämä herättää sympatiaa. Transsukupuolisuuteen liittyy tragediaa, kun väärään kehoon kahlittu sielu pyrkii pukeutumisen avulla lievittämään kalvavaa sukupuolidysforiaa. Sellaista on ymmärrettävästi paljon mukavampi suvaita kuin sitä, että sukupuoleensa tyytyväinen haluaa ristiinpukeutua saadakseen siitä mielihyvää. Sellainenhan on perverssiä!

Naiseksi pukeutuvia miehiä on ollut läpi historian ja kyseessä on paitsi vanha, myös varsin yleinen ilmiö. Vaikka tarkkoja määriä ei olekaan tiedossa, maltillisempienkin arvioiden mukaan transvestiittimiehiä on transnaisiin nähden vähintään satakertainen määrä. Olemassaolomme tarkoitus ei ole tehdä hallaa kenellekään tai väheksyä kenenkään identiteettiä. Me vain haluamme tehdä sitä, mikä tekee meidät onnellisiksi.

Prinsessaleikeissä ei ole mitään pahaa.

Kirjoittaja on pohjoissuomalainen ristiinpukeutuja. Julkaisemme artikkelin poikkeuksellisesti nimimerkillä.

ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Hallitukselta on jäämässä todella synkkä pahoinvoinnin ja syrjäytymisen perintö, sanoo vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela.

Vasemmistoliitto jättää välikysymyksen köyhyydestä – vihreät mukana, SDP harkitsee

SAK esitteli tänään maanantaina 30.3. tavoitteensa seuraavalle vaalikaudelle.

SAK kannustaa Suomea takaisin pohjoismaiselle tielle: ”Luottamus on palautettava”

Europarlamentaarikko Li Andersson vasemmistoliiton puoluekokouksessa Vantaalla marraskuussa 2025.

HS: Li Andersson ei lähde ehdolle eduskuntavaaleihin – Näin KU:n toimituksessa analysoidaan vasemmistoliiton tilannetta

Akatemiatutkija Matti Ylöstä haastatteli Toivo Haimi.

Mitä pitäisi tapahtua, että Eurooppa vieroittautuisi digiriippuvuudesta Yhdysvaltoihin?

Uusimmat

Yli 300 nicaragualaistoimittajaa on lähtenyt maasta vuoden 2018 jälkeen. Lähtö on usein ollut kiireinen pako, jossa omaisuus ja kodit ovat jääneet taakse.

Nicaraguan maanpaossa elävien journalistien mahdollisuudet kapenevat entisestään

Moni perulainen kokee tiedotusvälineiden olevan sidoksissa poliittisiin ja taloudellisiin eturyhmiin, ei yhteiseen hyvään. Valtion tilastokeskus Inein mukaan joulukuussa 2025 vain 15 prosenttia kansalaisista luotti radioon ja televisioon ja 10 prosenttia lehdistöön.

Perulaistoimittajia uhkaillaan väkivallalla ja raastuvalla

Suomen ilmavoimien hävittäjät saattoivat yhdysvaltalaisia B-52-pommikoneita kohti Rovajärven ampuma-aluetta Lapissa.

Suomi on miehitetty maa, kirjoittaa vasemmiston ex-kansanedustaja Markus Mustajärvi

Maanviljelijät osoittivat mieltä Ateenan keskustassa helmikuussa.

Rehellinen Kreikka, jonka Kapodistrias olisi voinut perustaa

ILMOITUS
ILMOITUS

varaa vapputervehdys

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Raidin kaltaista rikossarjaa ei voisi enää esittää – kaikki repisivät pelihousunsa

 
02

Kultasormi karkaa – Jani Volanen kertoo, miksi hylkää luomuksensa ennen aikojaan

 
03

Mitä pitäisi tapahtua, että Eurooppa vieroittautuisi digiriippuvuudesta Yhdysvaltoihin?

 
04

SAK kannustaa Suomea takaisin pohjoismaiselle tielle: ”Luottamus on palautettava”

 
05

HS: Li Andersson ei lähde ehdolle eduskuntavaaleihin – Näin KU:n toimituksessa analysoidaan vasemmistoliiton tilannetta

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Verkkoyliopisto tuo toivoa Afganistanin naisille – ”Se pelasti minut pimeydestä”

01.04.2026

Emme muista sotia, jotka melkein syttyivät

01.04.2026

Vasemmistoliitto jättää välikysymyksen köyhyydestä – vihreät mukana, SDP harkitsee

31.03.2026

Kiina kehittää humanoidirobotteja työvoimapulan pelossa

31.03.2026

SAK kannustaa Suomea takaisin pohjoismaiselle tielle: ”Luottamus on palautettava”

30.03.2026

HS: Li Andersson ei lähde ehdolle eduskuntavaaleihin – Näin KU:n toimituksessa analysoidaan vasemmistoliiton tilannetta

30.03.2026

Kultasormi karkaa – Jani Volanen kertoo, miksi hylkää luomuksensa ennen aikojaan

30.03.2026

Liian kuumaa kahville – ilmastonmuutos uhkaa viljelijöitä ja suomalaistenkin suosikkijuomaa

30.03.2026

Kuuba kääntyy kohti aurinkoenergiaa polttoainekriisin pakottamana

29.03.2026

Pikku-Ainan krikettivideo herätti vihamyrskyn – Pakistanin heimoalueilla tytöt halutaan sulkea urheilun ulkopuolelle

29.03.2026

Kirjastoauto vie kirjoja ja kulttuuria Syyrian pakolaisleireille

28.03.2026

Ilmastonmuutoksen tuoma helle vie kenialaisnaisten työt

28.03.2026

Kuuba yrittää pelastaa uppoavaa talouttaan yksityisten ja valtion sekayrityksillä

28.03.2026

”Poikani ei ole rikollinen” – El Salvadorin joukkotuomiot koettelevat oikeusturvaa

27.03.2026
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Energiapolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa

23.03.2026

Momentum on nyt – Suomi ei saa jäädä sivuraiteelle

17.02.2026

Naisten keho ei kuulu kulttuurisotaan

22.12.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset