Kesäkuussa tulee kuluneeksi 90 vuotta, kun liittoutuneet (entente) 1920 allekirjoittivat Ranskassa rauhan ensimmäisessä maailmansodassa hävinneen Unkarin kanssa. Trianonin rauha sai nimensä Versaillesin lähellä sijaitsevan Grand Trianon -huvilinnan mukaan.
Unkarin kansallismielisille Trianon on edelleen kirosana. Kansalliskiihkoisen Jobbikin vaalipuheiden yksi tunnus vaatii Trianonin rauhan tarkistamista.
Trianonissa monikansallinen Unkarin kuningaskunta tai laajemmin Unkarin kruunun maat jakautuivat moneen osaan. Pohjoisessa 1918 syntyneen Tšekkoslovakian kaakkoisraja vahvistettiin. Idässä Romania sai Transilvanian ja sen mukana szekelyt, unkarilaisen kansanryhmän Itä-Transilvaniassa, etelässä syntyi eteläslaavien uusi valtio, sittemmin Jugoslavia. Myös Itävalta sai osan saksalaisasutusta.
Toisen maailmansodan aikana Unkari yritti palauttaa alueita itselleen, mutta Natsi-Saksan liittolaisena se joutui palaamaan takaisin Trianonin rajoihin.
Vuonna 1920 rajat tietysti saneli ententen silloinen etu ja sen sotilaallis-poliittiset pyrkimykset.
Monikielisillä alueilla raja kuitenkin periaatteessa pyrittiin vetämään niin, että kummallekin puolen jäi likimääräisesti yhtä suuret kielellis-etniset vähemmistöt.
Tehtävän herkkyyttä lisäsi se että monilla alueilla ei-unkarilaisen väestön raaka pakkounkarilaistaminen oli jättänyt tuskaisen poliittisen haavan.
Tämä asenne näkyy edelleen muun muassa alueen kielissä. Unkarin historiasta puhuttaessa unkariksi käytetään vain sanaa Unkari.
Sen sijaan esimerkiksi tšekiksi ja slovakiksi historian kirkoissa vain nykyinen, Trianonin jälkeinen Unkari on Madarsko (magyar, madjaari – unkarilainen), kun taas vanha monikansallinen suur-Unkari, Regnum Hungariae, Unkarin kruunun maat ovat Uhersko, Uhry tai serbiksi ja kroaatiksi Ugarska jne.
Kun siis unkarilaiset sanovat Unkarin menettäneen Trianonissa yli 70 prosenttia alueestaan, naapurimaissa sanotaan Uhersko/Ugarskan luhistuneen ja jakautuneen Unkariin ja itsenäistyneisiin kansallisiin alueisiin.
uutiskirje 
