Vasemmistoliitto on kummallisesti – jättäytynyt kiihtyvän presidenttipelin sivustakatsojaksi.
Tämä kansalaisia jostain syystä eniten kiinnostava valtiollisen politiikan osa antaisi mahdollisuuden vasemmistolaisen ulko-, turvallisuus- ja kansainvälisen politiikan hahmottelemiseen ja liikkeen kehittämiseen. Onhan ulkopolitiikka niitä harvoja asioita, joihin presidentti voi edelleen tosiasiassa vaikuttaa.
Nyt kaikki mahdollisuudet jätetään yksin porvareille.
Vasemmistolla olisi mahdollisuus nostaa keskusteluun selkeä Suomen ulkopoliittinen vaihtoehto: itsenäinen, rauhantahtoinen, solidaarinen, kestävään kehitykseen sitoutuva ja sotilasliittoihin sitoutumaton linja.
Suomalaisten enemmistö vastustaa liittymistä Pohjois-Atlantin sopimusjärjestöön (NATO), joka on yhä ytimeltään Yhdysvaltojen johtama sotilasliitto.
Presidentiksi tulisi valita näitä kansan enemmistön tuntoja edustava henkilö.
Tämä on vasemmiston tärkein tavoite presidentinvaalissa.
Hyviä, uskottavia vasemmistolaisia nimiä ehdokkaiksi on paljon. Puolueen omasta piiristä nousee luontevasti esiin esimerkiksi Marjatta Stenius-Kaukonen. Hän on toiminut europarlamentissa, kansanedustajana ja laajasti muutenkin yhteiskunnan eri alueilla. Hän edustaa luotettavasti vasemmistolaisia arvoja ja tuntee syvällisesti tavallisten ihmisten elämää.
Totta kai Vasemmistoliiton tulee olla myös valmis toimintaan laajempia piirejä edustavan ehdokkaan puolesta, mikäli arvioidaan, että sillä tavalla parhaiten edistetään presidentinvaalin tärkeimmän tavoitteen saavuttamista.