Oi, herää, Suomi, torkkupeittos alta, voisimme laulaa nykyään. Eräs perushoitaja ihmetteli, että mikä se sellainen työpaikka on, jossa saa ottaa päivänokoset oikein valtion kustantaman torkkupeiton alla. Hän oli menossa sairaalaan valvomaan toista yötä peräkkäin. Virkistävän kahvikupposenkin hän maksaa itse.
Onhan edustajiemme työ raskasta ja usein pitkäpiimäistäkin, mutta luulisi heidän sillä palkalla pystyvän hankkimaan omat persoonalliset tekstiilinsä. Ymmärtäisimme, jos puolestapuhujamme tyytyisivät hieman nyppyisinkiin peittoihin, mutta ei, ne pitää vaihtaa uusiin ja ehompiin. Täydellisiin, kuten kai ovat niitten alla loikojat itsekin. ”Täydellinen on valmista tuhoon”, sanovat japanilaiset. Millekähän ylikuormitetulle kaatopaikalle nekin kauniit tekstiilit kuskataan? Jospa ne edes lahjoitettaisiin maamme asunnottomille tai Haitiin kolerasairaitten lämmikkeeksi.
Arvoisille kansanedustajillemme ja hallitukselle ei pian riitä, että he koisivat jossakin oman huoneensa pimennossa. Kohta tietysti vaaditaan istuntosalin laajentamista, jotta istuimet voidaan laskea vaakasuoraan asentoon. Sitten vain tulpat korviin, koska rasittuneet hermot eivät kestä pienintäkään risahdusta. Vallitsee yksimielinen kuorsaus, jonka rikkoo puhemiehen kohtelias lausahdus: ”Anteeksi, herätys, kansanedustaja X. Teillä on nyt puheenvuoro.”
Paavo Lipposen hallituksen linjana oli, että Suomen tulee olla Euroopan etujoukossa ja ytimessä.
Jokainen äiti ja isä tietää, kuinka vaikeata on aamuisin herätellä teini-ikäistä kouluun, mutta parlamentaarikkomme ovatkin täysi-ikäisiä. Tosin entisaikojen unilukkareita on kutsuttava haudoistaan kopistelemaan sauvallaan autuaasti uinuvaa seurakuntaa. Onneksi samalla tulee menneitten sukupolvienkin työuraa pidennettyä tuntuvasti.
Toivottavasti kullakin puolueella on ainakin yksi tyyppi virkkuna vahdissa, jotta tiedetään, missä mennään, varsinkin edustajien palkkojen korotuksissa. Olisi myös ikävää, jos unifilmejä seuraillessa kansan valitsemilta päättäjiltä menisi elintärkeitä ratkaisuja sivu tajunnan. Poistetaanko vanhuksilta ja lapsilta yksi ateria päivässä? Ulkoistetaanko terveydenhuolto, hätäkeskukset, opetustoimet, maanpuolustus ja ympäristönsuojelu kaukaisiin maihin tai peräti toiselle planeetalle? Lähetetäänkö satavuotiseen Afganistanin sotaan rauhanturvaajiamme auttamaan siviilejä vai heitä tappamaan?
Media on usein armoton ja sääliksi käy edustajiamme, jos he joutuvat olemaan kansan pilanteon kohteena, vaan meilläpä on upea maa, jossa ihmettelyä ja naureskelua ei ole vielä kriminalisoitu. Maamme on siirtymässä yhden puolueen järjestelmään. Voimme kaikki äänestää Nukkuvien puoluetta. Makoisia unia! Säästöistä viis.