Miljardikaupalla veronmaksajien rahoja on tungettu Islannin, Kreikan ja Irlannin kriisien paikkaamiseen. Nyt odotellaan, milloin ahneet sijoittajat lakkaavat uskomasta Portugalin, Espanjan, Belgian, Alankomaiden, Italian ja niin edelleen kykyyn hoitaa velkasitoumuksiaan. Kun luottamus katoaa, korkotaso nousee pilviin kuten kehitysmaissa.
Kehitysmaat ovat joutuneet riskikohteina maksamaan lähes 20 prosentin korkoa. Jo viidessä tai kuudessa vuodessa ne ovat maksaneet alkuperäisen velkapääoman korkoina. Kun ne eivät pysty lyhentämään entisiä lainojaan, pankit antavat lisää lainoja koronmaksuun.
Kun tätä velkojen kirnuamista on jatkettu vuosikymmeniä, kehitysmaat ovat yhä syvemmässä ahdingossa. Kun pankit ovat saaneet lainapääomansa moninkertaisesti takaisin, lainat myydään ale-hintaan keinottelijoille, jotka jatkavat lypsämistä.
Kun pankit ovat saaneet lainapääomansa moninkertaisesti takaisin, lainat myydään ale-hintaan keinottelijoille.
Nyt lypsämisen kohteeksi on otettu EU-maat. Nykyisten kriisissä olevien EU-maiden ongelmien taustalta löytyvät saksalaiset, ranskalaiset, englantilaiset ja amerikkalaiset jättipankit. Ne ovat innovoineet valtavat johdannaismarkkinat, jotka ovat nykyisen finanssikriisin perimmäinen syy.
Johdannaismarkkinoiden suuruudesta saa kalpean kuvan, kun sitä vertaa reaalimaailman lukuihin. Kaikkien maailmassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvo on noin 50 biljoonaa USA:n dollaria. Johdannaisten virtuaalimarkkinoiden arvo on OECD:n Jörn Huffschmidin mukaan noin 250 biljoonaa eli viisinkertainen reaalimaailman kokoon nähden.
Kansainvälinen järjestelypankki BIS puolestaan arvioi, että johdannaismarkkinoiden arvo oli vuoden 2007 lopussa 11 kertaa maailman tuotannon arvo.
Pääoman ja pankkien vastuuttomien toimien seurauksena yhä useammat EU-maat ovat joutumassa rahoituskriisiin, jota yritetään epätoivoisesti suitsia massiivisilla veronmaksajien elvytysruiskeilla.
EU-maiden omat elvytysrahat on jo käytetty ja tuotannon varastot täytetty. Kohta pikaisesti kyhätyt EU:n 440 miljardin euron puskurirahastotkin on syöty (IMF:n kanssa yhteensä 750 miljardia). Pian on totuuden hetki, josta valtamediatkaan tuskin voivat vaieta.
Pitkään ei voi myöskään jatkua nykyisten keskuspankkienkaan elvytystoiminta. Nyt ne ovat ostaneet kriisimaiden arvottomia velkapapereita keskuspankkien, EKP:n ja Fedin piikkiin.
Se on sama kuin Münchausen nostaisi itseään tukasta. Niidenkin takaajana ovat valtiot ja sitä kautta veronmaksajat. Siis elvytysrahojen lisäksi veronmaksajat ostavat ”tyhjää”.
Poliitikkojen ymmärtämättömyyden vuoksi veronmaksajien ”piikki on yhä auki”. Olisi korkea aika saattaa pankit toiminnastaan juridiseen ja moraaliseen vastuuseen.





