Bensiini on käymässä yhä kalliimmaksi. Yksi varteenotettava vaihtoehto tälle polttoaineelle olisi biokaasu, joka on muun muassa Ruotsissa jo laajassa käytössä: Etelä-Ruotsissa on yli sata tankkauspistettä. Meillä on joitakin navetoita, joiden kupeessa käy tankkaamassa muutamia kymmeniä biokaasuautoja.
Biokaasun tuotanto on aloitettu kotieläinsuojien yhteyteen perustetuissa laitoksissa, joissa on ollut alun perin käyteaineena lanta. Käyteliemeen on kuitenkin ruvettu lisäämään pelloilla tuotettua kasvimassaa, ja kaasureaktori voi toimia myös pelkän kasviraaka-aineen ja erilaisten biologisten jätteitten varassa. Reaktorien rakentajat ovatkin suunnitelleet biokaasusta uutta tuotantoa maatiloille ja tankkausasemia nimenomaan tilojen yhteyteen.
Meillä ei lainsäädäntö ole edennyt siihen suuntaan, että Ruotsin mallin mukaista jakeluverkostoa olisi päästy kehittämään. Maatilakäyttöön soveltuville bioreaktoreille ei nykyinen lainsäädäntö myönnä yhteiskunnan tukea, eikä uusi hallituksen esityskään tuo maatilatuotantoa tukien piiriin.
Ihmisoikeus-loukkauksia yritetään aina eri maissa peittää nostamalla kansallis-mielistä tunnelmaa.
Tuesta osalliseksi pääsevien reaktoreiden vähimmäiskoko määritellään tulevassa laissa niin suureksi, ettei niitä kannata rakentaa keskivertotilan raaka-ainepohjan varaan. Yhteisyritykset ovat puolestaan raaka-ainehuollon kannalta hankalahoitoisia, ja niiden rakentamista rajoittaa myös budjettimäärärahojen niukkuus.
Maatilojen hallussa on energialähteitä, joita vain omistajat voivat ottaa hyötykäyttöön. Tyypillisintä on peltoenergia, jota voitaisiin asiantuntijoiden mukaan tuottaa 400 000–500 000 hehtaarilla, ruoan- ja rehuntuotannon siitä kärsimättä.
Mikäli näin tuotettava biokaasu tulisi liikennekäyttöön, voisi sillä kulkea vuosittain 700 000 autoa eli kolmannes henkilöautoistamme. Tällaiseen tulokseen päästäisiin luonnollisesti vasta monien vuosien kehitystyöllä.
Pahinta asiassa kuitenkin on, että lainsäädäntömme on estänyt tällaisen tavoitteenasettelun ja siinä etenemisen.
Meillä on muutamia laiterakentajia, jotka pystyvät laadukkaaseen, kansainväliset vaatimukset täyttävään tuotantoon, mutta koska valtion tuet ja niiden luoma riittävä kysyntä puuttuvat, tuotanto tulee Suomen pienissä pajoissa kalliimmaksi kuin esimerkiksi Saksassa, jossa voidaan puhua jo suurtuotannosta.
Mikäli biokaasun tuotanto meillä toden teolla käynnistyy, laitevalmistusta joudutaan lisäämään ja pajakokoja kasvattamaan. Merkittävin osa raaka-aineesta on maatilojen omistuksessa, joten eniten tarvitaan maatilakäyttöön soveltuvia reaktoreita ja lisäksi pientuotantoa tukevaa lainsäädäntöä.
Polttoaineiden jatkuva hinnannousu on ollut näyttävästi esillä uutisissa. Tuntuukin oudolta, että valtiovalta on jättämässä niin merkittävän energialähteen kuin biokaasun lähes kokonaan tukitoimien ulkopuolelle.