Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät rajoitu talouteen. Tutkimus Bangladeshin rannikkoyhteisöistä kertoo, että muihin kuin taloudellisiin menetyksiin lukeutuvat uskonnolliset ja kulttuuriset käytännöt. Bangladeshin Sundarbansin alueella elävän munda -alkuperäiskansan yhteisö on siitä elävä esimerkki.
Datinakhalin kylän lammen penkereellä seisoo kuivunut karam-puun taimi. Karam-puun tieteellinen nimi on Mitragyna parvifolia, ja Aasiassa se tunnetaan myös nimellä Kelikadam. Aiemmin Datinakhalin kaltaisissa Lounais-Bangladeshin munda-kylissä kasvoi runsaasti karam-puita.
Kyläläisten ponnisteluista huolimatta taimi ei ole selvinnyt hengissä. Kahden vuoden ajan he taistelivat pelastaakseen puun, jotta voisivat jälleen viettää perinteistä Karam-juhlaa. Aikoinaan se oli yhteisön vuodenkierron suurin juhla, joka veti väkeä muistakin mundien kylistä.
Munda-yhteisön pappi Bhakta Sardar sanoo, että juhla jää epätäydelliseksi ilman karam-puun oksia.
– Uskomme, että vaurautemme ja hyvinvointimme piileskelevät karam-puun oksissa. Rukoilemme jumalalta vaurautta juhlan kautta. Mutta usein toistuvat syklonit ja maaperän suolaantuminen ovat tappaneet karam-puut, Sardar harmittelee.
– Nyt me vietämme Karam-juhlaa vain nimellisesti, emmekä voi jättää sitä perinnöksi seuraavalle sukupolvelle.
Bhakta Sardar viittaa kylässä järjestettävään pienempään juhlaan, jossa karam-puun oksat on korvattu viikunapuun oksilla.
Uskonto ja talous
Shukkuri Rani Munda tapasi osallistua Karam-juhliin, joita järjestettiin Fulsingh Mundan talon pihamaalla Uttar Haztakhalin kylässä.
– Nykyään juhla tuntuu kaikista myytiltä. Myrsky on pyyhkäissyt pois koko juhlan. Seuraava sukupolvi unohtaa Karam-juhlan nimenkin, hän sanoo.
Viisi vuotta sitten Fulsingh Mundan pihamaalla vielä järjestettiin pienimuotoinen tapahtuma. Fulsingh kuoli viime vuonna, eikä kukaan kylässä osaa enää järjestää Karam-juhlaa.
Munda Young Balai Krishna Sardar, 38, mundia tukevan kansalaisjärjestön paikallinen kyläjohtaja ei edes muista koskaan osallistuneensa juhlaan.
Munda-yhteisö uskoo tai ainakin uskoi, että Karam-juhla takaa tulevien sukupolvien terveyden ja hyvinvoinnin. Monilla muillakin Intian ja Bangladeshin alkuperäiskansoilla on ollut sama uskomus ja samanlaisia juhlia.
– Karam-juhla on meidän uskontomme. Ehkä taloustilanteemme hiljalleen heikkenee sen tähden, ettemme enää noudata uskonnollisia ohjeitamme, miettii Datinakhalin kylässä asuva Anandini Rani Munda.
Hänelle uskonnollinen ja taloudellinen hyvinvointi kuuluvat erottamattomasti yhteen.
Takaisin juurille
Burigoalinin kylän pappi Nilkant Pahan on kahdeksan vuoden ajan johtanut hindulaista puja-seremoniaa munda-yhteisöille. Hän on myös järjestänyt perinteitä mukailevia, mutta pienimuotoisia Karam-juhlia.
– Karam-juhlan vietto on uskonnollinen perinteemme. Esivanhempamme loivat ja pitivät yllä tätä perinnettä, ja me yritämme säilyttää sen. Meitä on kohdannut aiempaa paljon suurempi sosioekonominen ja kulttuurinen kriisi. Emme tiedä, mikä se oikein on, sillä emme pysty seuraamaan uskonnollisia perinteitämme, Pahan pohtii.
Kun sykloni Aila iski vuonna 2009 ja pato murtui, suolavesi peitti koko alueen pitkäksi aikaa. Aiemmista sykloneista hengissä selvinneet karam-puut eivät enää selviytyneet Ailasta ja sen jälkeensä jättämästä pahasti suolaantuneesta maaperästä.
Munda-yhteisöt ja heitä tukeva kansalaisjärjestö yrittävät palauttaa karam-puut tuomalla taimia muilta alueilta ja istuttamalla niitä. Toistaiseksi yritykset eivät ole onnistuneet, vaan taimet ovat heittäneet henkensä. Ensi vuonna aiotaan yrittää jälleen.
Haaveena on, että karam-puun takaisin saaminen tuo takaisin myös mundien identiteetille tärkeän juhlan. Kun mundat sanovat haluavansa palata juurilleen, kyse on vertauskuvan ohella konkreettisesti puun juurista ja oksista.









