Ovllá on ensimmäinen kokoillan ooppera, joka esittiin pohjoissaamen kielellä Suomessa. Sen ytimessä on kysymys identiteetistä, häpeästä ja vaikenemisen perinnöstä ja ennen kaikkea siitä, miten kieli ja kulttuuri voivat palauttaa yhteyden omiin juuriin.
Väkevä tarina nostaa valokeilaan tuhansien saamelaisten traumaattisia kokemuksia ja ”normalisoinnin” historiaa saamelaispoika Ovllán kipeiden elämänvaiheiden myötä kertoen niistä kivuliaista valinnoista, joita sorrettuihin etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat joutuneet ja joutuvat tekemään selvitäkseen.
Ovllá-ooppera kertoo saamelaisten sopeuttamispolitiikasta. Siitä, kuinka lapsi erotetaan vanhemmistaan ja pakotetaan asuntolakouluun, jossa hän kohtaa vieraan kielen ja kulttuurin, kadottaa juurensa ja yrittää unohtaa identiteettinsä, sen kuka hän on.
Meidän on uskallettava puhua, sillä muuten sama vaikeneminen jatkuu
Saamelaisen keskeneräisen sovitustyön vuoksi ja muutenkin poliittisesti ajankohtaisen oopperan tarina syntyi Tenojoen varrella asuvan kirjailija Juho-Siren/Siri Broch Johansenin halusta käsitellä häpeän ja hiljaisuuden perintöä – sitä kipeää kokemusta, jota monet hänen sukupolvensa saamelaiset kantavat mukanaan.
– Halusin tuoda suurelle näyttämölle sen, mitä tapahtuu, kun ihminen menettää yhteyden juuriinsa ja miten sanat ja laulut voivat palauttaa sen. Meidän on uskallettava puhua, sillä muuten sama vaikeneminen jatkuu, Johansen tähdentää taustoittaessaan libreton syvyyttä ja merkityksellisyyttä.
– Me olemme kaikki haavoittuneet norjalaistumisen, suomalaistumisen ja muiden nationalististen yritysten myötä, joiden tavoitteena on ollut kansallisvaltioiden ”puhtaana” pitäminen.
On hienoa, että myös saamelaiskulttuuri on nostettu Oulun kulttuurikaupunkivuoden keskiöön. Äkkiseltäänhän Oulua ei kovinkaan keskeisesti yhdistetä Saamenmaahan ja saamelaiskulttuuriin. Mutta, Tilastokeskuksen virallisen tiedon mukaan Oulu on Suomen suurin saamelaiskylä, joten mistään kulttuurisesta omimisesta ei ole kysymys.
Oulun teatterin taiteellinen johtaja Alma Lehmuskallion kiinnostus oopperan aihepiiriin heräsi, kun hän tutustui Norjan saamelaisten totuus- ja sovintokomission vuonna 2023 julkaisemaan raporttiin. Suomessa saamelaisten sovintokomission loppuraportti julkaistiin 3.12.2025.
– Teatterina meillä on velvollisuus käsitellä myös arkoja ja ristiriitaisia vähemmistöaiheita. Suurella näyttämöllä meillä on siihen isoimmat resurssit ja vaikutusmahdollisuudet. Oopperalla on taidemuotona hyvin kolonialistinen ja patriarkaalinen historia, jota emme halua tällä teoksella toistaa, Lehmuskallio korostaa.
Ovllá-ooppera ei ole lajissaan ainoa, sillä monet uudet oopperateokset nostavat ansaitusti, arvostaen ja aiheellisesti esille saamelaisuutta vähemmistökulttuurin kipeistäkin asioista muistuttaen.
Helsingin Aleksanterin teatterissa Ooppera Box -seurue kantaesitti Giellavealgu-lastenoopperan ja viime vuoden lopulla Kungliga Operan Tukholmassa kantaesitti Eatnama Váibmu -oopperan. Ja mikä hienointa, Outi Tarkiaisen säveltämä Yön päivä saa ensi-iltansa Saksassa ensi vuoden tammikuussa. Myös kaunokirjallisuudessa muun muassa Inga Maggan Puolikas-kirjassa (Like 2025) saamelaisten sopeuttamista käsitellään koskettavasti.
Joiut ovat sanoja väkevämpiä ja syvästi tunteisiin vetoavia pureutuessaan henkilöhahmojen sisäisiin maailmoihin. Identiteetiltään rikki revityn Ovllán matka kulkee rakkauden, surun, kauhun ja tuikahdettujen muistojen myötä kohti hänen kadotettua joikuaan.
Oulun teatterin Heta Haanperän ohjaama ooppera kirvoittaa kyyneleet jo alkukohtauksessaan, lapsuuden lopussa, kun isä jättää pikku Ovllán asuntolakoulun porteille. Taakse on jätettävä koti, perhe, oma kieli ja kulttuuri. Alkaa raastava, Ovllán saamelaisidentiteetin murskaava mutkikas matka ristiriitojen ja nöyryytysten sokkeloissa kohti hyväksyntää ja seesteisyyttä. Hän yrittää rakentaa elämäänsä suomalaisena nuorukaisena ja miehenä, mutta äänet, jotka muistuttavat saamelaisista juurista, piinaavat, ja sisäinen ristiriita kasvaa. Hän haluaa unohtaa, mutta menneisyys ei anna rauhaa.
Cecilia Damström on säveltänyt musiikin yhteistyössä oopperan pääroolissa esiintyvän Emil Kárlsenin kanssa. Kárlsenin säveltämät joiut käyvät vuoropuhelua Damströmin hienovireisen, pohjoisen luonnon lempeiden tuulien, vesien virtauksien ja jään ryskeen sointimaailmojen kanssa pohjoisen luonnon lumon ja saamelaiskulttuurin ytimeen kurottavien kansallisromanttisten teemojen ja modernimman musiikin myötä. Joiut Damström on orkestroinut kauniisti, herkin ottein antaakseen solisteille mahdollisimman paljon taiteellista vapautta. Institutionaalinen Suomi kalskahtelee musiikissa sotilaallisina vaskisointuina.
Katsojan kannattaa unohtaa modernin oopperan vaatimukset keskittymällä sinfonisen oopperan tärkeään sanomaan ja hienon, eri tyylilajeista kutoutuvan musiikin ja saamelaisesiintyjien joikaamisen lumoon.
Ramon Gamban johtama Oulu Sinfonia tulkitsee monitasoista musiikkia väkevästi herkkyyttä unohtamatta.
Saamelaistaitelija Geir Tore Holmin lavastus on hieman naiivi ja kömpelökin. Kauniiden, kuvataiteesta heijastuspintaa hakevien näyttämökuvien ja realistisen arkisuuden vuorottelu korostaa sekin kamppailua kahden maailman välillä.
Oopperan esityskielet ovat pohjoissaame ja suomi, mikä sinänsä on hienoa ja oopperan sanomaa korostavaa. Teos luvattiin tekstittää suomeksi, pohjoissaameksi, inarinsaameksi, koltansaameksi ja englanniksi. Katsojia ohjeistettiin seuraamaan librettoa kännyköistään, mikä toi intensiivisen oopperan katsomoon levotonta välkettä. Niinpä en siihen suostunut.
Suomeksi laulavat oopperalaulajat, basso Martin Iivarinen opettajan roolissa voimaa ja väkivaltaa jylisten ja rehtorin roolin laulava sopraano Sanna Iljin, tulkitsevat roolinsa vaikuttavasti kaikessa kolkkoudessaan.
Ánne Máddji Heatta, Niko Valkeapää ja Sara Margete Oskal Ánnán, tämän isän Lemetin ja Ovllán äidin rooleissa tuovat tunnepitoisilla tulkinnoillaan tarinaa koskettavasti katsojan iholle.
Roolinsa vankina Emil Kárlsen ei saa laulettavakseen joikuja saamelaisuutensa kätkiessään. Hän on äänellisestikin hukassa. Aluksi se häiritsee, kunnes oivaltaa, että niin pitääkin.
– Aivan kuten hahmoni on jotain suomalaisen ja saamelaisten välillä niin myös lauluni on jotain joiun ja oopperan välillä, hän kuvailee laulamistaan.
Ovllán ja hänen rakastettunsa Annan, Anne Máddji Heattan, etäisesti joikuja muistuttavat duetot, joiden melodioita orkesteri kaikuina myötäilee, ovat herkistyneisyydessään tavattoman kauniita ja koskettavia. Kunnes kaunis rakkaustarina törmää erimielisyyksiin kielikysymyksissä ja lumous särkyy.
Kuoro laulaa kuin huumattuna, kun koulukodin tulokasta pilkataan ja kiusataan. Kun se kajauttaa vielä Finlandia-hymninkin ja opettajan kalseaa puhetta myötäilee Maamme-laulun teemat, ei jää epäselväksi, millaisia haavoja asenteelliset aikuiset suomalaisuusvaatimuksineen jättävät saamelaispojan sisimpään.
Kipeästä aiheesta huolimatta suuren näyttämön produktio on pääosan esittäjän ja joikujen säveltäjä Emil Kárlsenin mukaan hyvä esimerkki kansojen välisestä sovinnon mahdollisuudesta. Ovllá-oopperassa se näkyy länsimaisen oopperan ja saamelaisen joikun harvinaisena kohtaamisena samalla lavalla.
– On hienoa nähdä, kuinka länsimainen kulttuuri avautuu saamelaisten vaikutteille, eikä vain toisinpäin. Tällainen kulttuurien kohtaaminen osoittaa, että lähestymme toisiamme, Kárlsen toivoo.
Ovllá-ooppera kuunneltavissa Yle Areenassa 7.2.–7.6.2026.
lehti 