Valtiovarainministeriö kertoi hiljattain kolmen miljardin euron reiästä veropohjassa vielä aiempien lisäksi. Kun vielä velkajarru leikkaa kunnolla kiinni, siinä päätyy helposti Metsähallituksen puolelle.
Keskivertokansalainen rinnastaa valtiontalouden kotitalouteen, ja siksi rajutkin kulukuurit on helppo perustella poliittisesti. Mutta siinä, missä kotitalous ei voi kuin sopeutua, vaikuttaa valtio koko siihen ympäristöön, missä tulot syntyvät.
Velkakin muodostuu valtiolle ongelmaksi vasta, kun korkomenot kasvavat taloutta nopeammin, mikä tilanne on nyt. Karkeasti ottaen oikeiston ratkaisu on leikata menoja ja lisätä tarjontaa (kuten työvoimaa), vasemmiston kasvattaa tuloja ja lisätä kysyntää (kuten ostovoimaa).
Orpon–Purran oikeistolainen saksilinja ei näytä toimivan kovin hyvin. Velkaantuminen ei taitu, sillä talous ei kasva. Hallituksen piittaamattomuus kysynnästä näyttäytyy jääräpäisenä hirttäytymisenä ideologiseen periaatteeseen.
Verohelpotukset eivät ole kanavoituneet investoinneiksi, mutta monet leikkaukset ovat kyllä kanavoituneet uusiksi menoiksi. Säästöt yhdellä luukulla muuttuvat helposti menoiksi toisella. Hoitamattomat ongelmat paisuvat ja sairaudet kroonistuvat.
Suojaosan poisto on tehnyt monesta osa-aikaisesta työntekijästä työttömän, ja heistä yhä useampi on joutunut edelleen toimeentulotukiluukulle. Leikkaukset ja niiden pelko ovat synnyttäneet näköalattomuutta ja osattomuutta.
Kovimman hinnan tästä kaikesta ovat maksaneet kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset. Hallitus on sysännyt kymmeniätuhansia keskenkasvuisia köyhyyteen. Ja kun peruspalvelujen lisäksi vielä lastensuojelustakin leikataan, lisääntyvät myös kalliit huostaanotot.
Yhteiskunnan sivistyksen tasoa on perinteisesti mitattu sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Jos lapsen oikeudet eivät hallituksen vaakakupissa painakaan, niin luulisi edes kylmän kalkuloinnin kiinnostavan.
Toivottomuus ja turvattomuus ovat surkea perusta rakentaa talouskasvua tai mitään muutakaan. Ne tekevät yhteiskunnasta jäykän ja hauraan ajassa, jossa pitäisi olla ennennäkemättömän kestävä ja joustava.
Kiihtyvä ilmastonmuutos, ennennäkemätön luontokato ja luonnonresurssien niukkuus, joihin geopoliittiset levottomuudetkin tiiviisti linkittyvät, ovat sen mittaluokan ongelmia, että niitä kykenevät ratkomaan vain hyvin resilientit yhteiskunnat.
Velkajarru on mekanismi, joka vie kaiken liikkumavaran vastata näihin eksistentiaalisiin ongelmiin. Se toimii kuin käsien sitominen uppoavassa laivassa tai lukittautuminen komeroon palavassa talossa, ettei vain tulisi tehtyä mitään muuta tyhmää.
Monet hyvinvointivaltion mekanismit ja palvelut, joita nyt ideologian nimissä romutetaan, ovat monen ulkomaisen tutkijan silmissä kadehdittavan hienoja innovaatioita nimenomaan ekologisen jälleenrakennuksen näkökulmasta.
Sadassa vuodessa Suomi nousi, traumaattisen sisällissodan jälkeen, kehitysmaasta yhdeksi maailman rikkaimmista ja onnellisimmista maista. Se ei olisi onnistunut ilman koulutusta, mutta ei varsinkaan ilman koheesiota. Luottamus on elinehto, ei kiva lisä.
Toinen kysymys on sitten se, onko talouskasvulle rakennettu järjestelmä kriisiherkkyydessään enää toimiva ylipäänsä.
uutiskirje 