Eduskuntavaaleihin on vuoden verran aikaa. Osa vasemmistoliiton piirijärjestöistä on laittanut vauhtia ehdokasasetteluun, esimerkiksi Lapin piiri on nyt asettanut kymmenen kaikkiaan 14 ehdokkaasta.
Tässä jutussa tarkastellaan vasemmistoliiton lähtökohtia. Liikkuvia tekijöitä on tässä vaiheessa enemmän kuin tarpeeksi.
Kannatusnousu
Vasemmistoliiton asema valtakunnallisissa kannatusmittauksissa on vahva. Ylen gallupeissa puolueen kannatus on vakaasti yli kymmenen prosentin, viimeisimpänä tuli 11,3 prosentin kannatus. Se on yli neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin viime eduskuntavaalien tulos. Hieman toisenlaisesti ilmaistuna: vasemmistoliiton kannatus on kasvanut melkein 60 prosentilla edellisistä vaaleista.
Positiivista on myös se, että kannatus on noussut viime vuoden lopusta trendinomaisesti. Kyse ei siis ole yksittäisistä heilahduksista.
Kysymysmerkki puolestaan on se, miten kannatus jakautuu maantieteellisesti. Sen voi varmuudella sanoa, että tasaisesti se ei eri puolella Suomea ole kasvanut.
Katse pohjoiseen
Viime eduskuntavaaleissa Lappi ja Oulu olivat hyvin vaikeita vaalipiirejä vasemmistolle. Lapissa vasemmistoliitto menetti ainoan paikkansa, ja Oulussa oli lähellä kahden paikan menetys. Merja Kyllönen oli Oulun vaalipiirissä viimeinen läpimenijä.
Lappi on ex-kansanedustaja Markus Mustajärveä lainaten murhaava vaalipiiri. Alue on maantieteellisesti valtavan kokoinen, ja kansanedustajan paikkoja on tarjolla vain kuusi. Niin kutsuttu piilevä äänikynnys on korkea, yhteen paikkaan vaaditaan noin kymmenen prosenttia äänistä.
Viime vaaleissa vasemmistoliiton listan kärki oli auttamatta liian kapea. Piia Kilpeläinen-Tuoma keräsi ensikertalaiseksi komean saaliin, mutta jäi silti rannalle. Viime vuoden aluevaaleissa hän oli vasemmistoliiton listan ykkönen, kun puolue sai äänistä kaikkiaan yli 13 prosenttia. Aluevaalituloksen analysointia vaikeuttaa hyvin alhainen äänestysprosentti.
Tulevissa eduskuntavaaleissa ehdolla on Kilpeläinen-Tuoman lisäksi muun muassa mainittu Mustajärvi, joka istui kansanedustajana 20 vuotta, vuodet 2003–2023.
Mustajärven kannatus oli vankkaa. Jos sitä on vielä tarpeeksi jäljellä, on vasemmistoliitolla hyvät mahdollisuudet voittaa paikka takaisin. Läpimenijän nimi on sitten toinen kysymys.
Kysymysmerkkejä on muitakin, kun listalle mahtuu vielä neljä ehdokasta.
Kahden paikan Oulu
Oulun vaalipiirissä realismia vasemmistoliitolle on säilyttää kaksi kansanedustajan paikkaa. Kolmannen paikan saavuttamiseen vaadittaisiin todella suuri vaalivoitto.
Hanna Sarkkisen poisjäänti mutkistaa tilannetta. Sarkkinen oli kolmissa eduskuntavaaleissa vasemmistoliiton listan selvä ykkönen, mutta hän ei vuoden päästä ole enää ehdolla. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Sarkkinen sai 11 153 ääntä, lähes kolmasosan kaikista puolueen äänistä.
Nyt ääniharavan paikka on tarjolla Jessi Jokelaiselle, joka keväällä 2023 jäi alun perin varasijalle. Paikka eduskunnassa aukesi, kun Merja Kyllönen valittiin europarlamenttiin.
Oulun vaalipiiriin kuuluu myös Kainuu, josta ehdolle on asettumassa puolueen varapuheenjohtaja Miikka Kortelainen.
Virallisesti ensimmäiset ehdokkaat Oulun vaalipiiriin asetetaan 18. huhtikuuta.
Alueiden voima
Savo-Karjalan vaalipiiri on kaikille puolueille hankala. Äänet eivät herkästi kulje Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon välillä.
Vasemmistoliitto säilytti yhden paikan viime vaaleissa, mutta kansanedustaja vaihtui. Kuopiolainen Laura Meriluoto nousi eduskuntaan varkautelaisen Matti Semin tilalle.
Vaalipiirissä on kaksi isoa kaupunkia – Kuopio ja Joensuu. Molemmissa vasemmistoliiton tilanne on hyvä. Joensuussa kannatus kasvoi aluevaaleissa selvästi, samoin Kuopiossa.
Aluevaalit antoivat myös erinomaisen esimerkin vahvan alueellisen ehdokkaan voimasta. Vasemmistoliiton ykkönen Pohjois-Karjalassa oli rääkkyläläinen lääkäri Tapio Hämäläinen, joka sai yli 1 200 ääntä.
Rääkkylässä vasemmistoliitto sai 47,2 prosenttia äänistä, Hämäläinen keräsi niistä yli 44 prosenttia.
Meriluoto oli vuonna 2023 toiseksi viimeinen läpimenijä. Toinen paikka vaatisi vuoden 2023 kannatuksen tuplaamista.
Vaikea kaakko
Kaakkois-Suomi on ollut vasemmistoliitolle jo pitempään vaikea vaalipiiri. Vasemmistoliitto menetti kansanedustajan paikkansa silloisesta Kymen vaalipiiristä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, eikä paikkaa ole tähän mennessä saatu takaisin. Kotkalainen Joona Mielonen jäi 2019 rannalle reilun tuhannen äänen erolla, 2023 paikka jäi yli 2 000 äänen päähän.
Viime eduskuntavaalien jälkeen vaalipiirissä on tapahtunut monta merkittävä muutosta. Yksi niistä Mikkelin herääminen eloon, kuten yksi vasemmistoaktiivi on luonnehtinut. Yksi heräämiseen merkittävästi vaikuttaneista henkilöistä on Lotta Tuominen. Tuomisen johdolla vasemmistoliitto keräsi kuntavaaleissa Mikkelistä lähes 1 000 ääntä.
Kun Kotkan kannatus on säilynyt vakaana, on vasemmistoliitolla kaiken mennessä nappiin hyvät mahdollisuudet voittaa pitkään jahdattu paikka takaisin.
Pessimisti muistuttaa, että kunta- ja aluevaaleissa perussuomalaiset eivät vaivaudu äänestämään. Siksi niiden tuloksia ei pidä liikaa tuijottaa. Optimisti sanoo, että persujen kannatus on kyllä muutenkin romahtanut ja vasemmistoliiton kasvanut.
Sama tavoite
Satakunnassa ja Keski-Suomessa vasemmistoliitolla on sama tehtävä kuin Lapissa – voittaa menetetty paikka takaisin.
Keski-Suomessa puolue ei ole nimennyt vielä yhtään ehdokasta. Monissa vaaleissa jyrännyt Matleena Käppi on kärkinimi. Vaalipiirissä vasemmistoliiton ongelmana on ollut kannatuksen hupeneminen keskuskaupunki Jyväskylän ulkopuolella. Kuntavaaleissa vasemmistoliiton kannatus kasvoi yli kolme prosenttiyksikköä Jyväskylässä, mutta esimerkiksi takavuosina paperitehtaista tunnetulla Äänekoskella se laski.
Vuoden 2023 vaaleissa Käppi oli vasemmistoliiton listan selvä ykkönen. Kansanedustajan paikka jäi noin parin tuhannen äänen päähän.
Satakunnassa vasemmistoliiton Raisa Ranta jäi viimeksi parin sadan äänen päähän kansanedustajan paikasta, kun istuva kansanedustaja Jari Myllykoski ei ollut enää ehdolla. Ensi keväänä ”Nakkilan Pavarotti” Myllykoski on jälleen ehdolla. Rantaa ei ainakaan vielä ole asetettu ehdolle, mutta aluevaalien kärkipää on Myllykosken tapaan ehdolla.
Satakunnassa on enemmän kuin hyvät mahdollisuudet voittaa paikka takaisin. Jälleen kerran: läpimenijän nimi on toinen kysymys.
Tylsä tarina
Pirkanmaa ja Häme ovat vasemmistoliitolle niin sanottuja tylsiä vaalipiirejä. Kansanedustajia on molemmista yksi, eikä näköpiirissä ole ilman suuria yllätyksiä toista paikkaa. Sekä Pirkanmaalla että Hämeessä toinen paikka vaatisi vasemmistoliiton listalle noin 7 000 ääntä lisää verrattuna vuoteen 2023.
Pirkanmaalla se on mahdollisuuksien rajoissa kaiken mennessä nappiin. Tehtävää vaikeuttaa se, että vuodesta 2011 kansanedustajana ollut Anna Kontula ei ole enää ehdolla. Pirkanmaan kolme kärkiehdokasta ovat näillä näkymin puolueen entinen varapuheenjohtaja Minna Minkkinen, Tampereen entinen apulaispormestari Mikko Aaltonen ja PAMilainen pääluottamusmies, Nokian kaupunginvaltuutettu Anne Nyman.
Nuorisokaartia Tampereella johtaa Mitja Tapio, joka johtaa samalla myös vasemmistoliiton valtuustoryhmää ja istuu kaupunginhallituksessa. Viime marraskuussa Tapio valittiin puoluekokouksessa puoluevaltuuston puheenjohtajaksi.
Vaasan vaalipiirin tilanne on pitkään ollut vasemmistolle vaikea, eikä näköpiirissä ole suurta muutosta. Kansanedustajan paikka on hyvin kaukana.
Varsinais-Suomessa vasemmistoliitto lähtee vaaleihin ilman Li Anderssonia. Timo Furuholm on tarjolla listan ykköseksi, toista paikkaa hamuaa muun muassa vasemmistoliiton varapuheenjohtajistoon noussut Otto Bruun. Bruun loi pieneen Kemiönsaaren kuntaan ilmiön, jollaisia hän nyt haluaa luoda ympäri Suomea.
Varsinais-Suomessa sisäistä kamppailua on luvassa, kun paikallinen puolueväki ei tahdo nykyistä kansanedustajaa Johannes Yrttiahoa ehdolle. Varmaa on se, että viimeistä sanaa väännössä ei vielä ole sanottu.
Etelän erot
Kaksi jäljellä olevaa vaalipiiriä eroavat niin yleisesti kuin vasemmistoliiton tilanteen näkökulmasta. Uusimaa on ollut vaikea vaalipiiri, tällä hetkellä vasemmistolla on sieltä yksi kansanedustaja.
Kaikkiaan kansanedustajia valitaan Uudeltamaalta 37. Se tarkoittaa, että listan äänimäärän ei tarvitse nousta valtavasti, jotta lisäpaikka tulisi. Se on toki helpommin sanottu kuin tehty – siitä vasemmistolla on kokemusta. Silti kaikki alle kahden paikan olisi suuri pettymys.
Helsingissä asiat ovat hyvin. 2019 tuli kolmas paikka, 2027 voisi hyvin tulla neljäs. Puheenjohtaja Minja Koskela johtaa joukkoa Helsingissä, perässä tulee varmuudella todella kova lista.
Vaalipiirin yksi kysymysmerkki on se, mitä ex-puheenjohtaja, nykyinen Helsingin kaupungin apulaispormestari Paavo Arhinmäki tekee. Aikooko hän olla ehdolla?
uutiskirje 
