SOURCE CODE (USA 2011). Ohjaus: Duncan Jones. Käsikirjoitus: Ben Ripley. Kuvaus: Don Burgess. Musiikki: Chris Bacon. Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Michelle Monaghan, Vera Farmiga.
”Osama & Obama -buumin” vanavedessä saapuva toiminnallinen science fiction -jännäri muistuttaa, miten Jenkeissä riittää omastakin takaa isojen paukkujen virittelijöitä.
Kovan onnen sankarilla on kahdeksan minuuttia aikaa selvittää, kuka on Chicagoon saapuvassa junassa iskevä terroristi.
Tarinan jippo ei ole keksintönä ennennäkemätön: samantyyppinen ajassa eestaas reissaaminen toteutettiin aikaisemmin ja hauskemmin komediassa Päiväni murmelina (1993).
Mutta käy se näinkin, kun jippo on tuoreeksi maustettu ja siinä ohessa hyödynnetään konstailemattomasti visuaalisia tehosteita.
Maskeeraustiimin mieleen jäävä osuus pottiin on loppupuolen otos laboratorion letkuissa makaavasta päähenkilöstä.
Iskuun palataan useita kertoja kulloinkin hieman näkökulmaa avartaen.
Pituus on kohdallaan, toisin kuin tajunnan eri kerroksissa ja olotiloissa risteilevässä ja digitekniikalla jyräävässä Inceptionissa (2010), johon Source Codella niinikään on tiettyä sukulaisuutta.
Tarina on nasevasti kerrottu, Duncan Jones on David Bowien poika ja kehutun scifi-draaman Kuun (2009) ohjaaja.
Hämmennys ja epätoivo välittyvät vakuuttavina Jake Gyllenhaalin kasvoilta.
Tarinan viimeinen kierros ei välttämättä vakuuta, ja tarkemmalla sihdillä aikajiponkin erikoisuudet ovat siinä ja siinä.
Joka tapauksessa intensiivisesti kerrottu sympaattinen scifi-raina, jossa on viihdyttävää elokuvallista potkua ilman keinotekoista action-kolinaa.
uutiskirje 
