Moni kastuu ja palelee ensi yönäkin, kun ei ole kunnollista kattoa pään päällä tai kattoa ollenkaan. Vailla vakituista asuntoa on tilastojen mukaan noin 10 000 suomalaista. Luku vaihtelee 8000:sta 10 000:een vähän riippuen siitä, keitä asunnottomiksi lasketaan. Kaikki ystävien ja tuttavien nurkissa asuvat eivät esimerkiksi virallisiin lukuihin sisälly.
Asunnottomuudesta on puhuttu vuosikaudet. Asunnottomien yötäkin on maanlaajuisesti vietetty jo 14. syksynä. Asunnottomien yönä asumisen ongelmat on jälleen tänäkin vuonna nostettu päivän valoon.
Asunnottomuus pysyy kuitenkin sitkeästi hyvinvointi-Suomen vitsauksena. Keinoja ongelman ratkaisemiseen kyllä löytyy, mutta ei poliittista tahtoa. Kun perusoikeus asumiseen ei yksinään velvoita oikeastaan mihinkään, niin tarvitaan järeämpiä keinoja.
Syrjäytyneistäkin kyllä puhutaan kauniisti nyt kuntavaalien alla, mutta tekoja puuttuu. Ongelma ei ratkea vapaaehtoistyöllä, jota sadat suomalaiset jaksavat kiitettävällä tarmolla tehdä vaikeissa oloissa vuodesta toiseen.
Asunnottomuus on alueellisesti keskittynyt kasvukeskuksiin. Uusia asunnottomia tulee koko ajan varsinkin pääkaupunkiseudulla tilapäisen tai pysyvän asunnon saaneiden tilalle. Monilla uusilla asunnottomilla on taustalla luottokelpoisuuden menettäminen pikavippien vuoksi. Osa tipahtaa pitkäaikaisasunnottomuuteen, mikä voi johtaa täydelliseen syrjäytymiseen yhteiskunnasta.
Huolestuttavaa on, että etenkin perheellisten ja työssäkäyvien asunnottomuus on lisääntymässä. Erityisen asunnottomuuspiikin ovat muodostaneet 20–30 -vuotiaat yksinäiset miehet, joille kunnilla ei ole tarjota kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Viime vuonna Suomessa eli myös 423 asunnotonta perhettä, joista noin puolet on helsinkiläisiä ja suurin osa maahanmuuttajia.
Mikäli kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja olisi riittävästi tarjolla, silloin luottotiedoistakaan ei tulisi kynnyskysymystä. Apua voitaisiin antaa ennakolta ja estää näin syrjäytymistä. Asunnottomien yön kansalaisliike esittää yhdeksi ratkaisuksi kuntien omaa vuokra-asuntotuotantoa.