Joensuun kaupunginvaltuusto jätti osayleiskaavassa ravintola Wanhan Jokelan tontin ilman suojelumerkintää. Päätös syntyi äänin 36–21. Yksi valtuutettu äänesti tyhjää ja yksi oli poissa kokouksesta.
Äänestystulos aiheutti lehterit täyttäneeltä yleisöltä buuausryöpyn ja spontaaneja kommentteja: Hävetkää! Kepu pettää aina! Mitä teille on maksettu! Ei ihme, että kaikki fiksut lähtee täältä pois! Älkää ihmetelkö enää alhaista äänestysprosenttia!
Reaktiot ymmärtää, kun äänestyksestä odotettiin tiukempaa ja kun keskustelussa valtaosa puheenvuoroista tuki suojelua. Mutta niinhän se usein on, ettei rahavallan tarvitse perustella aikeitaan; se iskee kuin näkymätön ruoska.
Tuskin koskaan Joensuun valtuuston kokousta on seurannut yhtä suuri joukko kaupunkilaisia kuin maanantaina. Rymistelymarssiin Jokelasta kaupungintalolle osallistui lähes 400 henkeä. Vain osa heistä mahtui seuraamaan itse kokousta.
Kulkueessa huudettiin toiveikkaasti: Karjalaisen kulttuurin puolesta! Suojelemme Wanhaa Jokelaa! Turha kylä – ilman Jokelaa! Kylteissä luki muun muassa Karjalaista ravintolakulttuuria jo v.1934, Jokela on kaupungin sielu, Lopettakaa tuhoaminen! – Suojelkaa Jokela!
Tillikka, Kairo, Kosmos, Jokela
Pro Wanha Jokela -kansalaisliikkeen facebook-ryhmään kuuluu yli 4 500 henkilöä. Suojelun puolesta ovat vedonneet lukuisat eturivin kulttuuripersoonat. Jokelaa on verrattu Tampereen Tillikkaan, Kotkan Kairoon ja Helsingin Kosmokseen.
Jokela on yksi harvoja asioita, joista Joensuu tunnetaan kehä kolmosen sisäpuolellakin. Päätöksen jälkeen imagokonsulteille on taas tiedossa toimeksiantoja.
Kaavan nähtävillä olon aikana rakennussuojelun auktoriteettitahot – ely-keskus ja museovirasto – pitivät suojelumerkintää perusteltuna ja hyvänä.
Virkamiesvalmistelussa Jokelalla ei ollut suojelumerkintää, mutta lautakunta lisäsi sen nähtävillä olleeseen ehdotukseen. Kaupunginhallitus taas poisti suojelumerkinnän. Eri vaiheissa kukin päätös vaati tiukan äänestyksen. Siihen nähden valtuuston linjaus syntyi selvin luvuin.
Liitoskunnista ei tukea
Suojelumerkinnän puolesta äänestivät vasemmistoliiton ja vihreiden lisäksi kaikki perussuomalaiset.
Suojelua vastaan äänesti keskustan 14 valtuutetun ryhmä. Kokoomuksen 11 valtuutetun ryhmästä yksi äänesti suojelun puolesta. Demariryhmästä suojelun puolesta äänesti 7 ja sitä vastaan 11 valtuutettua.
Varsinkin demareista suojelun puolustajat odottivat enemmän tukea. Toiveita oli myös siitä, että keskustasta ja kokoomuksesta löytyisi kaupunkikulttuurista ja -kuvallista ymmärrystä.
Mielenkiintoiseksi tuloksen tekee se, että nyt viimeisen kokouksensa pitäneessä valtuustossa on varsin paljon Joensuuhun liitetyistä pienistä kunnista – Tuupovaara, Kiihtelysvaara, Pyhäselkä, Eno – valittuja valtuutettuja. Suojelua vastaan äänestäneistä 36 valtuutetusta peräti 21 on ns. liitosaluevaltuutettuja ja liitosalueilta valituista – vasemmistoliiton Petteri Tahvanainen, demarien Heino Räty ja Tapio Laakkonen, vihreiden Päivi Harinen ja Hannele Autti – äänestivät Jokelan suojelun puolesta.
Kamppailu jatkuu
Valtuuston päätökseen jätettiin 17 eriävää mielipidettä. Selvää on, että päätöksestä valitetaan aina Korkeinta hallinto-oikeutta myöten tarvittaessa. Kamppailu jatkuu myös uusissa luottamuselimissä asemakaava- ja rakennuksen purkulupavaiheissa.
Wanhan Jokelan ravintolatoiminta loppuu vuokrasopimuksen umpeutuessa vuoden vaihteessa.
Tontin ja rakennukset omistaa Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Se sai kiinteistön testamenttilahjoituksena 2008. Testamentti oli aiemmin osoitettu Pohjois-Karjalan maakuntaliitolle, mutta se muutettiin kulttuurisäätiölle juuri siitä syystä, että sen uskottiin ymmärtävän kulttuuri- ja kaupunkihistoriallista arvoa kuntayhtymää paremmin.
Niin ei kuitenkaan ole käynyt. Säätiö haluaa purkaa rakennukset ja rakentaa arvotontille paremmin tuottavia liike- ja asuinhuoneistoja. Säätiö perustelee pyrkimyksiään sillä, että niin se voi jakaa enemmän tieteen, taiteen ja kulttuurin apurahoja.
Kaavaprosessin aikana säätiö, jonka tarkoituksena on ”karjalaisen henkisen ja aineellisen viljelyn tukeminen ja karjalaisen perinteen vaaliminen”, on osoittanut täydellistä haluttomuutta rakentavaan keskusteluun tai kompromissin hakuun suojelua haluavien tahojen kanssa.
Itse itseään täydentävän säätiön hallinnossa on lähinnä paikallisen liike-elämän edustajia, jotka muissakin kaavaratkaisuissa ovat yleensä saaneet tahtonsa läpi. Karjalaistaustaisia tai kulttuuriarvoista laajemmin ymmärtäviä ei hallinnossa juuri ole.
uutiskirje 
