Pohjois-Korea kerjää huomiota tavalla, jonka se osaa
Pohjois-Korea teki ensimmäisen ydinkokeensa lokakuussa 2006. Ulkopuolisten arvioiden mukaan koe oli vain osittain onnistunut, mutta se pani vauhtia ns. kuuden vallan (Yhdysvallat, Kiina, Venäjä, Japani ja molemmat Koreat) neuvotteluihin. Jo muutaman kuukauden kuluttua päästiin sopimukseen, jossa Pohjois-Korea lupasi sulkea Yongbyonin ydinreaktorin vastineeksi öljystä ja muusta talousavusta.
Pohjois-Korea on huomannut, että voimannäyttö on paras keino kiristää myönnytyksiä muilta.
Tärkein tekijä
Yhdysvallat
Pohjois-Korealle yhtälön tärkein jäsen on Yhdysvallat. Taloudellista hyvää voi saada muualtakin, mutta vain Yhdysvalloilta voi saada kunnon turvatakuut – toisin sanoen takuut siitä, ettei Kimien perhedynastiaa horjuteta ulkoapäin.
Presidentti Bill Clinton käänsi uuden lehden maiden suhteissa ryhtymällä neuvotteluihin Pohjois-Korean kanssa vuonna 1994. Neuvottelujen tuloksena Yhdysvallat mm. lupasi toimittaa Pohjois-Korealle kaksi modernia ydinreaktoria (jotka soveltuvat huonommin asekelpoisen ydinmateriaalin valmistamiseen).
Muutaman vuoden sisällä osoittautui, ettei kumpikaan osapuoli pitänyt sitoumuksiaan. Clinton paini vastahakoisen kongressin kanssa ja Yhdysvaltain toimitukset Pohjois-Koreaan laahasivat perässä luvatuista. Pohjois-Korea puolestaan jatkoi salassa joukkotuhoaseohjelmiaan.
Seuraava presidentti George W. Bush teki täyskäännöksen ja liitti kuuluisassa puheessaan 2002 Pohjois-Korean osaksi ”pahan akselia”.
Tämä politiikka ei osoittautunut yhtään sen menestyksekkäämmäksi kuin Clintonin kädenojennuskaan. Sen osoitti viimeistään Pohjois-Korean ydinkoe 2006, jonka jälkeen myös Bush oli valmis neuvottelemaan. Viime lokakuussa Bush jopa poisti Pohjois-Korean ”terrorismia tukevien maiden” listalta, kun Pohjois-Korea oli luvannut tarkkailijoille esteettömän pääsyn ydinlaitoksilleen.
Päivänpaistetta
ja pettureita
Toinen Pohjois-Korealle tärkeä maa on Etelä-Korea. Edellinen Etelä-Korean presidentti Roh Moo Hyun harjoitti Pohjois-Korean suuntaan ns. päivänpaistepolitiikkaa. Helmikuussa 2008 presidentiksi tullut Lee Myung Bak kiristi linjaa huomattavasti. Lee alkoi vaatia Pohjois-Korealta näyttöjä edistyksestä ihmisoikeuksissa ja ydinaseriisunnassa ennen talousavun toimittamista pohjoiseen.
Pohjois-Korea nimittää Leetä ”kansakunnan petturiksi”. Sen sijaan Rohin omaisille Pohjois-Korean johtaja Kim Jong Il lähetti surunvalittelut, kun korruptiotutkimusten keskelle joutunut Roh teki viime lauantaina itsemurhan.
Viime vuoden lopulla vuoden 2007 sopimus alkoi yhä pahemmin yskähdellä. Joulukuussa Pohjois-Korea ilmoitti hidastavansa ydinaseistuksensa purkamista, koska Yhdysvallat oli keskeyttänyt energiatoimitukset sille.
Tämän vuoden tammikuussa Pohjois-Korea keskeytti kaikkien Etelä-Korean kanssa tehtyjen sopimusten toimeenpanon.
Huhtikuun 5. päivänä Pohjois-Korea ilmoitti lähettäneensä satelliitin avaruuteen. Muualla tulkittiin, että testattavana oli pikemminkin pitkän matkan ballistinen ohjus, joka yltäisi esimerkiksi Yhdysvaltain osavaltioihin Alaskaan ja Havaijille.
YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi ohjuskokeen. Pohjois-Korea vaati YK:ta pyytämään anteeksi ”rauhanomaisen avaruusohjelman” tuomitsemista. Kun näin ei tapahtunut, Pohjois-Korea karkotti kansainväliset asetarkkailijat maasta, irtautui kuuden vallan neuvotteluista ja ilmoitti palauttavansa Yongbyonin reaktorin täyteen toimintakuntoon.
Uhkailu ja eleet
eivät riittäneet
Huhtikuun ohjuskoe ja maanantain ydinkoe viittaavat siihen, että Pohjois-Korean johto ei usko uhkausten ja symbolisten eleiden nyt auttavan. Tarvitaan kunnon voimainosoitusta.
Pohjois-Korea haluaa muistuttaa Barack Obamalle, että se on olemassa. Pohjois-Korea on kokenut, ettei se ole ollut tarpeeksi tärkeällä sijalla Obaman työlistassa.
Sekä Yhdysvalloille että Etelä-Korealle Pohjois-Korea haluaa osoittaa, että sen kanssa ei saa mitään aikaan ainakaan kepillä. Toiveena on, että porkkanoita alkaisi jälleen virrata.
Monissa arvioissa ydinkoe on myös liitetty Pohjois-Korean sisäiseen tilanteeseen sen jälkeen kun Kim Jong Ilin oletetaan saaneen infarktin viime elokuussa. Ydinkokeella Kim haluaa osoittaa olevansa jälleen vallassa ja miellyttää maansa sotilasjohtoa. Kimin tarkoituksena on mahdollisesti myös varmistaa olosuhteet sellaisiksi, että hän voi ilmoittaa vallansiirrosta nuorimmalle pojalleen Kim Jong Unille.
Ohjus + pommi
= ydinase
Käsikirjoitus on siis tuttu, mutta kierros kierrokselta Pohjois-Korean asevalmius kehittyy.
Lokakuun 2006 ydinlataus arvioitiin alle kilotonnin vahvuiseksi. Maanantaina laukaistu ydinlataus oli venäläisten arvioiden mukaan 20 kilotonnin eli Nagasakin pommin suuruinen.
Yleisesti on arvioitu, että vaikka Pohjois-Korea kykenee valmistamaan ydinpommeja ja sillä on ohjuksia, se ei ole pystynyt kehittämään niin pieniä ydinlatauksia, että niitä voisi kuljettaa ohjuksella.
Juuri ennen tuoretta ydinkoetta, sunnuntaina ilmestyi brittilehti The Sunday Timesissä artikkeli, jonka mukaan tämä ei enää pidä paikkaansa. Lehden mukaan Pohjois-Korea onnistui ratkaisemaan tämän ongelman joskus viime vuoden loppuun mennessä.
Lähteenään lehdellä on International Crisis Groupin tutkija Daniel Pinkston, joka on tullut päätelmäänsä yhdistämällä sekä Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n että Yhdysvaltain hallinnon raporttien sivulauseisiin sisältyviä toteamuksia.
lehti 