Oikeusjuttu alkaa lähes 14 vuotta ogonijohtajan teloituksen jälkeen
Maailman suurimpiin öljy-yhtiöihin kuuluva Royal Dutch Shell saa vastaansa tapauksen, jonka se on parhaansa mukaan yrittänyt painaa unohduksiin. Yhtiötä syytetään osallisuudesta kirjailija Ken Saro-Wiwan ja kahdeksan muun ogonijohtajan teloituksiin Nigeriassa vuonna 1995.
Saro-Wiwa kumppaneineen nosti Nigerjoen suiston öljyalueella asuvia ogoneja vastarintaan, koska he katsoivat öljyntuotannon tuhoavan ympäristöä ja jättävän kuitenkin paikalliset asukkaat osattomiksi öljystä koituvasta taloudellisesta hyödystä.
Saro-Wiwan perustama Ogonikansan eloonjäämisliike eli Mosop korosti väkivallatonta vastarintaa. Sen toiminta huipentui 300 000 ihmisen mielenosoitusmarssiin vuonna 1993 Shelliä ja Nigerian hallitusta vastaan.
Nigerian hallitus pidätti Mosopin johtajat 1994 ja syytti heitä neljän ihmisen murhasta. Sotilastuomioistuin totesi heidät syyllisiksi ja heidät hirtettiin marraskuussa 1995.
Teloitukset herättivät suuren protestiaallon ympäri maailmaa. Syytteitä pidettiin tekaistuina eikä syytetyille ollut annettu mahdollisuuksia todelliseen puolustautumiseen.
Britannian silloinen pääministeri, konservatiivien John Major kutsui tapausta oikeusmurhaksi, ja Nigeria erotettiin Brittiläisestä kansainyhteisöstä.
Shelliä syytetään
yllytyksestä
Tuohon aikaan Nigeriaa johti kyseenalaisin keinoin valtaan noussut kenraali Sani Abachan hallitus. Abacha tuli sittemmin tunnetuksi myös suunnattomasta valtion varojen siirrosta omille tileilleen ulkomaille.
New Yorkissa kanteen nostaneet Saro-Wiwan ja muiden teloitettujen omaiset katsovat, että Shellin nigerialainen haara toimi suunnittelijana ja yllyttäjänä teloituksiin johtaneissa tapahtumissa. Kanteen mukaan Shell toimitti rahaa, aseita ja kuljetusapua Nigerian sotilaille, osallistui väärien murhasyytteiden sepittämiseen sekä lahjoi todistajia.
Shell-emoyhtiön ja Nigerian Shellin lisäksi kanne koskee jälkimmäisen silloista pääjohtajaa Brian Andersonia. Syytteen mukaan tämä oli tarjonnut Saro-Wiwan veljelle vaihtokauppaa, jolla Saro-Wiwa olisi vapautettu, jos Mosop lopettaa kampanjointinsa.
Kanneryppääseen on koottu myös joukko muita kidutettujen ja väkivaltaa kohdanneiden ogonien tapauksia. Kanteiden mukaan Shell osallistui myös näissä tapauksissa rauhanomaisen vastarinnan väkivaltaiseen tukahduttamiseen.
Shell kiistää kaikki syytökset. Tiedotusvälineille antamassaan lausunnossa yhtiö sanoo, että Shell ei millään tavalla kannustanut väkivaltaan tai puoltanut sitä, ei teloitettuja eikä muita ogoneja kohtaan.
Shellin mukaan teloitukset olivat ”traaginen tapaus”, josta oli vastuussa Nigerian silloinen hallitus. Shell ilmoittaa, että se oli 1995 vedonnut Nigerian viranomaisiin kuolemaantuomittujen armahtamiseksi.
Poika ja veli
kanteen nostajina
Kanteiden nostajiin kuuluvat mm. Ken Saro-Wiwan poika Ken Wiwa Jr sekä veli Owens Wiwa. Kantajia avustavat järjestöt Centre for Constitutional Rights sekä Earth Rights International.
Alustavilla kuulemisilla tänään alkavaa oikeudenkäyntiä seurataan suurella mielenkiinnolla. Sitä pidetään ennakkotapauksena laista, joka antaa ulkomaiden kansalaisille mahdollisuuden nostaa yhdysvaltalaisessa tuomioistuimessa syytteen Yhdysvaltoihin rekisteröityä yhtiötä vastaan. Syytteeseen voi joutua ihmisoikeusrikkomuksista, vaikka ne olisivat tapahtuneet muualla kuin Yhdysvalloissa.
Tämän lain nojalla on aikaisemmin käsitelty tapaus, jossa Nigerian sotilaat surmasivat merellä sijaitsevan öljynporauslautan vallanneet protestoijat. Oikeusistuin vapautti syytettynä olleen Chevron-yhtiön, joka oli vaatinut Nigerian armeijaa toimimaan ja antanut helikopterinsa sotilaiden kuljettamiseen.
Väkivalta haittaa
öljyntuotantoa
Nigeria on Afrikan suurin öljyntuottaja ja sillä on maailman seitsemänneksi suurimmat todennetut öljyvarat. Maan öljyntuotanto on kuitenkin jatkuvasti vaikeuksissa, koska Nigerjoen suisto on väkivallan kourissa.
1990-luvun alun rauhanomaisen vastarinnan sijaan ovat nousseet eri heimojen aseelliset kapinaliikkeet, jotka kietoutuvat yhdeksi sekasotkuksi suoranaisten rosvojoukkojen ja korruptoituneiden viranomaisten kanssa. Öljynporaajat ovat alituisesti kidnappausten, aseellisten hyökkäysten ja sabotaasin uhan alaisina.
Suistoalueen paikalliset asukkaat eivät edelleenkään juuri pääse osallisiksi öljyn tuomasta vauraudesta. Öljyputkien vuodot ja metsien hävittäminen turmelevat ympäristöä ja tuhoavat maatalous- ja kalastuselinkeinoja.
Öljyn soihdutus eli siihen liittyvän maakaasun polttaminen on virallisesti kielletty, mutta käytännössä kaasua poltetaan edelleen yli 20 miljardia kuutiometriä vuodessa.
Öljyä varastetaan suoraan putkista, joita risteilee suistomaalla tuhansia kilometrejä. Puuha on vaarallista ja moni menettää tulipaloissa henkensä.
Nigerian öljyntuotanto onkin pudonnut parhaista ajoista lähes puolella. Kaikkein eniten on kärsinyt Shell, jonka tuotannon lasketaan vähentyneen kolmella neljäsosalla.
Ogonien alue muodostaa yhden osan Nigerjoen suistosta. Siellä öljyntuotanto on ollut kokonaan pysähdyksissä jo vuodesta 1993 saakka. Viime vuonna Nigerian hallitus peruutti Shellin porauslisenssin Ogonimaassa. Uutta luvanhaltijaa ei ole vielä valittu.
lehti 