Saunaparlamenttien varma keskustelunakki on viime aikoina ollut häirikkökoululaisen poistaminen ruokalasta. Oikea toimenpide, mutta ainoastaan niin sanottu kansantuomioistuin on nähnyt tapahtuman syyt ja seuraukset giljotiinin lailla viiltävän terävästi: vapaan kasvatuksen tulos, selvä se. Koululaiset saavat tehdä mitä vaan, vaikka sylkeä opettajaa päin.
Nämä ”toista oli ennen” -hyväkkäät muistelevat kaiholla opettajaa, joka kantoi häirikön korvista ulos tai väänsi tukasta niin, että hiustupsu jäi käteen. Isän antaman selkäsaunan siunauksellisuutta kiitellään vuolaasti. Jos väkivalta jalostaisi näin merkittävällä tavalla, eläisimme käytöksen mallimaassa. Ihmettelenpä vaan.
Harmittaa myös tuo käsitteiden heppoinen ilmaan heittäminen ja asioitten tuomitseminen. Mitä on tämä paljon parjattu vapaa kasvatus? Kuinkahan moni (siis harva) tässä maassa on saanut sitä osakseen? Välinpitämättömyyttä, piittaamattomuutta ja arvostuksen puutetta on ollut tarjolla senkin eteen.
Ei vapaa kasvatus ole sitä, että lapsi tai koululainen määrää pelin säännöt, vaan sitä miten aikuinen tai opettaja sopii niistä lapsen tai oppilaan kanssa.
Kasvattaminen on aina aktiivinen tapahtuma, siinä tehdään jotain. Vanhempi tai opettaja välittää lapselle tietoja, taitoja ja arvoja. Hän jaksaa kertoa kerrasta toiseen, miten yhteisössä eletään, missä rajat kulkevat ja miten kanssaihmiset huomioidaan.
Yksinkertaisimpia perusasioita ovat, että sisään tullessa tervehditään, poistuessa hyvästellään, kun saadaan jotain kiitetään, kun töpätään pyydetään anteeksi, jäljessä tulevalle pidetään ovea auki jne. Tästä kaikki alkaa ja tämän kaiken, ja paljon muutakin, voi tehdä vitsaa säästäen ja lasta turmelematta. Aikaa ja kärsivällisyyttä se vaatii, mutta tulokset ovat kestäviä.
Fyysisen väkivallan käyttö on aina vahvemman oikeutta ja nöyryyttämistä. Nolaamisen ja epäoikeudenmukaisuuden ohella se jättää katkerimmat muistot, ja väkivaltaa käyttämällä luodaan vain vihamielisiä silmänpalvojia.
Vapaan kasvatuksen ideologi, A.S. Neill antoi kirjalleen nimen ”Vapautta – ei mielivaltaa”. Hyvä periaate.