Vasemmisto miettii kuumeisesti, miten se voisi murtautua marginaalista hegemoniaan. Yksi vastauksista on, että vasemmiston pitäisi profiloitua. Vasemmistoa luonnehtii epämääräisyys.
Miten profiilia voitaisiin terävöittää? Ei ainakaan ylevillä julistuksilla, muttei myöskään listaamalla satoja tavoitteita. Linja pitäisi määritellä suoraan toimintana.
Tämä voisi tapahtua siten, että vasemmistolla olisi jatkuvasti käynnissä kolme kärkikampanjaa, joiden tiimoilta se tuottaisi materiaaleja ja masinoisi piirit ja toimintaryhmät kadulle. Kampanjointi olisi paitsi pöytien pitämistä myös mielenosoituksia ja kansalaistottelemattomuutta.
Puoluesihteerin roolina olisi toimia kampanja-organisaattorina.
Kampanjoista päättäminen tapahtuisi jäsendemokraattisesti – parhaimmillaan ehkä puoluekokouksessa. Puoluekokoukset muuttuisivat foorumeiksi, joilla päätetäisiin konkreettisesti puolueen kolmevuotissuunnitelmasta. Toiminnalliset aloitteet kilvoittelisivat kokouksissa jäsensuosiostaan.
Puoluesihteerin roolina olisi toimia kampanjaorganisaattorina. Tehtävänä olisi mobilisoida piirit ja toimintaryhmät ja huolehtia materiaalien jakelusta. Kampanjat voitaisiin jalkauttaa piireihin kurssitoiminnan avulla.
Puoluesihteeri keskittyisi mahdollisimman vähän parlamentaarisen työn avustamiseen. Eduskuntaryhmällä on jo oma sihteerinsä ja koko joukko avustajia, jotka voisivat hoitaa kaiken oman tiedottamisensa niin julkisuuteen kuin puolueorganisaatioonkin päin.
Työnkuvana olisi kampanjaorganisaation rakentaminen, mitä puheenjohtaja tukisi johtotähtenä.
Jos saisin päättää kärkikampanjat, niin ne olisivat: 1) perusturvan ja perustulon puolesta, 2) kunnallisten palvelujen puolesta ja 3) hyvän työn puolesta. Kunkin sisällä olisi tehtävä konkretisointeja ja omien kärkien nostoja, mutta paketti sisältäisi valtiopoliittista, kunnallispoliittista ja ay-poliittista vaikuttamista.
Suhteellisen konventionaalinen paketti olisi omiaan yhdistämään vasemmistoa, mutta sen sisällä olisi mahdollista ajaa radikaalimpiakin teemoja, kuten työn jakamista, vihreitä työpaikkoja ja yhteisötaloutta. Feministisistä ja ekologisista kysymyksistä pitäisi tehdä periaatepäätös. Niiden pitäisi leikata läpi kampanjoiden.
Vaikka kärkikampanjat koordinoitaisiinkin puoluetoimistolta, ei kyse olisi kaaderipuolueen paluusta – vain sen parhaiden puolien palauttamisesta. Malli ei sulkisi ulos paikallistoimintaa. Keskitetty pohjaratkaisu takaisi valtakunnallisen toiminnan ja yleisen profiilin.
Malli tuottaisi muutoksen puolueen työryhmätyöskentelyyn. Nyt työryhmien tulokset uhkaavat jäädä vain asiakirjoiksi. Näin on käymässä esimerkiksi perusturvaa ja perustuloa koskevalle mietinnölle, joka on erittäin hyvä mutta jota ei käytetä lainkaan.
Tulevaisuudessa työryhmät valmistelisivat argumentatiivisia aseita ja toiminnallisia ideoita kampanja-aloitteen näkökulmasta.
Arhinmäenkin korostamat puheet vasemmistosta kansalaisliikkeenä ovat lunastamatta. Vastaus ei ole, että jokainen voi tehdä paikallisesti enemmän, koska fakta on, ettei kukaan tee mitään, ellei koko organisaatio komppaa.
Kyse olisi myös tiedottamisesta. Vasemmisto parjaa valtamediaa, mutta vasemmisto voisi itse olla oma mediansa, joka tiedottaisi suoraan väen parissa.
Koordinoitu kampanjointi olisi jotain muuta kuin markkinaesitteiden jakamista ohikulkijoille. Näin varsinkin, jos kampanjointiin yhdistyisi kyky avata konflikteja. Konfliktit ovat tapa kommunikoida vastakkainasetteluja.




