Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ja pääministeri Benjamin Netanjahun johtama Israelin hallitus ovat napit vastakkain juutalaissiirtokuntien laajentamisesta.
Obama on linjannut, että hän haluaa Israelin ja palestiinalaisten neuvottelut ”takaisin raiteilleen” ja odottaa merkittävää edistystä tämän vuoden kuluessa.
Obama on korostanut – viimeksi tiistaina – että hän kannattaa ns. kahden valtion mallia, jossa Israelin valtion rinnalla on elinkelpoinen palestiinalaisvaltio.
Nämä ovat enemmän tai vähemmän ikuisuuskysymyksiä. Sitä sen sijaan ei ole Obaman vaatimus siitä, että Israel jäädyttää ehdoitta ja ilman poikkeuksia juutalaissiirtokuntien laajentamisen.
Netanjahun hallitus on joka asiasta eri mieltä. Vaikka se ei voi suoraan sanoa vastustavansa palestiinalaisten kanssa neuvottelemista ylipäätään, se koettaa lykätä neuvottelut epämääräiseen tulevaisuuteen. Netanjahun tämänhetkinen veruke on se, että ensin pitää hoitaa Iranin ydinohjelmaa koskeva ongelma.
Kahden valtion malli on 1990-luvulta lähtien ollut kaikkien vakavien neuvotteluyritysten pohjana. Netanjahun hallituksessa istuu useita ministereitä, jotka suhtautuvat siihen kielteisesti tai vähintään nihkeästi. Netanjahun valitsema taktiikka on venkoilu.
Kaupankäyntiä
anastetusta maasta
Netanjahu on useaan otteeseen toistanut, että Israel ei hyväksy siirtokuntien laajentamisen täydellistä pysäyttämistä. Netanjahu pyrkii käymään kauppaa siitä, missä laajennuksia voisi jarruttaa ja missä jatkaa.
Israelin hallitus on kevään aikana yrittänyt taktiikkaa, jossa se purkaa joitakin pieniä siirtokuntia, jotka Israelin omankin käsityksen mukaan ovat laittomia. Ne koostuvat usein vain muutamasta teltasta tai asuntovaunusta.
Vastaavaa ovat tehneet monet aikaisemmatkin Israelin hallitukset. ”Laiton” siirtokunta puretaan suurella metelillä ja tv-kameroiden todistaessa poliisit kantavat vastaanhangoittelevia siirtokuntalaisia pois. Muutaman päivän kuluttua siirtokuntalaiset palaavat vähin äänin takaisin, eikä poliisi enää piittaa asiasta tuon taivaallista.
Kansainvälisen oikeuden mukaan kaikki miehitetylle alueelle rakennetut siirtokunnat ovat laittomia. Niinpä Israelia voisikin verrata varkaaseen, joka lupaa palauttaa uhrilta viemänsä käteiset rahat, jos saa pitää uhrilta ryöväämänsä arvoesineet ja jatkaa tämän pankkitilien tyhjentämistä.
Netanjahu sanoi maanantaina, että siirtokuntarakentamisen pysäyttäminen olisi samaa ”kuin jäädyttäisi elämän” ja siksi siis ”järjetöntä”.
Elämän jäädyttämisellä Netanjahu viittaa ns. luonnollisen kasvun käsitteeseen. Luonnollisella kasvulla Israelin hallitus tarkoittaa sitä, että jo olemassa olevien siirtokuntien on saatava laajentua niin, että niissä syntyneet lapset saavat omat asunnot.
Luonnollisen kasvun ”vaatimasta” laajentamisesta Israelin hallitus ei aio antaa periksi, on Netanjahu toistanut.
Salainen suullinen
yhteisymmärrys
Tuoreimpana argumenttinaan Israelin hallitus on nostanut esille salaisen sopimuksen, jolla se sanoo George W. Bushin antaneen luvan siirtokuntien laajentamiseen. Tästä puhui esimerkiksi Israelin puolustusministeri Ehud Barak vieraillessaan Washingtonissa alkuviikolla.
Kysymys ei olisi kirjallisesta sopimuksesta, vaan ”suullisesta yhteisymmärryksestä”, jonka Israelin silloinen pääministeri Ariel Sharon olisi 2003 tehnyt Bushin hallinnon edustajien kanssa.
Sharon hyväksyi tuolloin ns. tiekartta-rauhansuunnitelman sekä 8 000:n siirtokuntalaisen poistamisen Gazasta. Mutta salaisessa suullisessa osiossa Sharon olisi tämän vastineeksi saanut lupauksen, että Israel saa jatkaa Länsirannan olemassa olevien siirtokuntien laajentamista niiden silloisten rajojen sisällä.
Sharonin lähimpänä avustajana neuvotteluissa toiminut Dov Weissglass on sanonut, että ulkoministeri Condoleezza Rice vahvisti suullisen sopimuksen. Amerikkalaisista on sopimuksen olemassaolosta todistanut silloinen apulaisulkoministeri Elliott Abrams.
Julkisissa puheissaan Bush moitti siirtokuntien laajentamista. Kuitenkin hän israelilaisten mukaan vuonna 2004 eritteli siirtokunnat, jotka ns. lopullisessakin ratkaisussa jäisivät Israelille. Israelissa tämä tulkittiin luvaksi, että niihin ainakin saa rakentaa.
Siirtokunnat
ratkaiseva kysymys
Israelilaislehtien mukaan Netanjahu olisi vastineeksi ”luonnollisen kasvun” jatkamisesta valmis lupaamaan Obamalle, että Israel luopuu yhdestä kaikkein kiistellyimmistä hankkeistaan eli E1:nä tunnetun alueen rakentamisesta. E1 muodostaisi käytävän, joka yhdistää Jerusalemin ja suuren Maale Adumimin siirtokunnan ja toisin sanoen katkaisisi palestiinalaisalueen.
Molemmat osapuolet tietävät siirtokuntien ratkaisevan merkityksen. Jo nyt 2,5 miljoonan palestiinalaisen keskellä asuvat 300 000 siirtokuntalaista esimerkiksi käyttävät 80 prosenttia Länsirannan vesivaroista. Mitä enemmän siirtokuntia laajennetaan, sitä kauemmaksi ajautuvat mahdollisuudet minkäänlaiseen elinkelpoiseen palestiinalaisvaltioon.
Israel on vuosikymmenien ajan pystynyt pikkuhiljaa muuttamaan tosiasioita edukseen. Siirtokuntia on koko ajan laajennettu, olipa hallituksen väri mikä tahansa.
Obama on ainakin toistaiseksi pitänyt kiinni siitä, että kaiken jäädyttäminen tarkoittaa kaiken jäädyttämistä. Mutta ei ole mitenkään itsestäänselvää, kumman kantti kestää enemmän, 307 miljoonan asukkaan valtiota johtavan Yhdysvaltain presidentin vai 7 miljoonan asukkaan Israelia johtavan pääministerin.
Tähän saakka häntä on tiukan paikan tullen heiluttanut koiraa. Yhdysvaltain viime aikojen presidenteistä tiukimmin yritti Israelia saada kuriin vanhempi Bush, George H.W. Bush (presidenttinä 1989–93). Mutta hän jäikin sitten yhden kauden presidentiksi.
uutiskirje 