Roomalaisrunoilija Ovidiuksella on pian isot juhlat, sillä hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi kaksituhatta vuotta. Tarkkaa ajankohtaa ei tunneta, mutta vuoden 2017 tienoille merkkipäivä osuu.
Ovidius oli jonkin verran vanhempi kuin vuosien 24 ja 29 välillä kuollut Jeesus Nasaretilainen. Toivottavasti olen näkemässä, millainen tunnelma hänen muistojuhlissaan 2020-luvulla vallitsee. Maailmanloppukin saattaa olla luvassa.
Sama keisari Augustus, joka passitti Daavidin suvun verovelvolliset Betlehemiin, karkotti Ovidiuksen silloiseen Siperiaan, Tomin kaupunkiin Mustallemerelle, missä hän myös kuoli.
Totiset suomalaiset asuvat Euroopan ankaralla reunalla, joten meikäläinen nainen suutelee vastahakoisesti, silmät ummessa ja isänmaan parasta ajatellen.
”Vaihtuvat talvi ja syys, suvi, saapuvat, lähtevät laivat, kahlehdittu ma oon rantahan barbarien”, V. A. Koskenniemi tulkitsi maanpakolaisen murhetta.
Augustus halusi edistää siveitä perhearvoja, mutta Ovidius jakeli Rakastamisen taidossa lemmenvinkkejä, joista osa oli hyvinkin rohkeita, osa pelkästään käytännöllisiä: ”Jos suusi on pahanhajuinen, ole harvasanainen, paitsi syödessä, ja pysy aina etäällä, kun puhut miesten kanssa.”
Teoksen latinankielinen nimi Ars amatoria todistaa, että rakkaus on aina amatöörien puuhaa. Siinä missä kulttuurin ja urheilun ammattilaiset seppelöidään sankareiksi, rakkauden ammattilaiset ovat halveksittua pohjasakkaa.
Rakkausharrastuksesta on tehty niin paljon runoja, lauluja, romaaneja, näytelmiä ja oopperoita, että tulee kysyneeksi, onko jotakin olennaista jäänyt vielä sanomatta?
Naapuri heitteli pois vanhoja tavaroita, mutta onnistuin pelastamaan Kirjan suutelemisesta, joka on Cecil Hagelstamin ottama näköispainos vuoden 1930 suomennoksesta.
Esipuheen mukaan alkuteos Das Buch vom Küssen on saavuttanut nuoremmissa saksalaispiireissä valtaisan suosion. Suomennoksellakin on ollut hyvä menekki, sillä Salakirjat julkaisee näinä päivinä uuden näköispainoksen.
Kustantajia ei ole häirinnyt se tosiseikka, ettei kirjoittajaksi ilmoitettua Herm. Wellendorfia ole olemassa eikä suomentajaksi ilmoitettua Kalliota missään muussa yhteydessä tavata.
Taiteilijanimi Kallio on kyllä tuttu, mutta sen suojissa kirjoitti Samuel Gustaf Bergh, 1830-luvun sokea runoilija ja klarinetin soittaja. Koskenniemen Ovidius-runon poljento tuo mieleen Kallion säkeet: ”Pois meni merehen päivä, poijes kullana keränä, läntisille lainehille; meni kevät, meni kesä, kukkinensa, kultinensa.”
Suutelukirjan oikea tekijä löytyy netistä. Hän on rakkauden lohkolla laajasti kunnostautunut Hermann Scharfenberg, mutta amatöörimäisen suomentajan nimeä on mahdoton tietää. Painopaikkana on Tallinnan Kiirtrükk, ”Pikapaino”.
Pussausspesialisti Herm. Wellendorf – Oskari Olematon Nollakatu nolla – yhdistää suudelmat kansanluonteeseen ja kansallisiin ruokalajeihin. Totiset suomalaiset asuvat Euroopan ankaralla reunalla, joten meikäläinen nainen suutelee vastahakoisesti, silmät ummessa ja isänmaan parasta ajatellen.
Hollannittaren suudelmassa maistuu kotitekoinen torttu ja portugalittarella öljysardiini. Andalusian tytön punahuulet ovat kuin halkaistu granaattiomena.
”Mielellään ja hyvin paljon suutelevat venäläiset. Venakot suutelevat kuin lapset läiskähtäen ja vetisesti. He suutelevat aina, kun ei ole parempaa tehtävää (välillä juovat myös teetä).”
Läntisistä naapureista ruotsittarella on maailman pienin suuvärkki ja neiti Oslosta suikkaisee nopeasti suuta, sillä hänellä on kiire nuruihin toimiinsa.
Arvoitukseksi jää, mitä ovat ”nurut toimet”, eikä Normandian rannikkoneidon ”korsettelu” sen paremmin avaudu. Rannikkoneidolla on herkät huulet, joilla hän ensin korsettelee ja imeytyy sitten partneriinsa kiinni.
Suuteleminen ei ole vain naisen ja miehen sanatonta kieltä. Roomalaiset olivat Euroopan ensimmäisiä suutelijoita, mutta sukupuolesta he eivät olleet turhan tarkkoja. Kun naiset ymmärrettiin synnyttäjiksi, miehet etsivät romanttista ja lihallista seuraa toisistaan.
Valkokankaalla kaksi naista ehätti suutelemaan jo vuonna 1922 – ja kaksi miestä vasta neljä vuotta myöhemmin. Meillä Pentti Holappa kuvaili miehen suudelmaa ja Krista Siegfrids suuteli euroviisuissa Reetta Korhosta niin, että homokammoiset kansat jättivät Suomen ilman varmoina pidettyjä pisteitä.
Moskovalainen Dmitri Vrubel maalasi vuonna 1990 Berliinin muuriin Leonid Brežnevin ja Erich Honeckerin suutelukohtauksen. Maalaus perustui viralliseen valokuvaan, mutta Vrubelin omaa keksintöä oli teksti: ”Herra auta minua selviytymään tämän kuoleman syleilyn keskeltä.”
Sosialistinen veljeyden suudelma tarkoitti muiskausta molemmille poskille ja joskus suoraan suulle. Rituaalin taustalla häämöttivät ortodoksiset pääsiäisyön palvelukset, joissa kaikki suutelevat kaikkia. Sama kirkollinen perinne sai Pussy Riotin karkaamaan Moskovan poliisien kimppuun ja suutelemaan näitä väkisin.
Alkuperäiskansoista Uuden-Seelannin maorit, Tuvalun saaren asukit ja inuitit eli eskimot hengittävät naamat vastakkain toistensa tuoksua ja varmistavat näin molemminpuolisen luottamuksensa.
Myös läntisessä maailmassa nuuhkimisella on merkitystä. Hammastahnat, suuvedet, suusuihkeet, imeskelytabletit, purukumit ja kielenkaapimet tähtäävät kaikki hyväntuoksuiseen kohtaamiseen ja viehkeään suudelmaan.
Kun nuori henkilö varustautuu treffeille, hän ei jännitä huultensa sileyttä, vaan purskuttaa suupielet vaahdossa ja tekee epätoivoisia hajutestejä puhaltamalla omaan tuskanhikiseen kämmeneensä.
Tuoksusta riippumatta suudelmassa on aina elämän henkäys. Prinssi herättää suutelemalla Ruususen, ja Disney-sammakko Naveen uskoo pääsevänsä samalla konstilla prinssiksi. Tuloksena on kuitenkin kaksi sammakkoa eikä yhtään kruunupäätä.
Ovidiuksen Muodonmuutoksissa Pygmalion rakastuu norsunluusta veistämäänsä patsaaseen ja loihtii siitä suudelmilla elävän naisen: ”Pygmalion kotihin riens’ armaan neitosen luokse, kallistui yli sen, soi suukon. Lämpeni patsas. Suuteli jälleen hän, ja sen olkaan koski hän sormin. Pehmeäks muuttuvan tunsi hän norsunluun.”
Ilmarinen matkii Kalevalassa Pygmalionia ja takoo kullasta itselleen morsiamen (ja pumpattavan Barbaran). Mutta kun suomalainen mies ei puhu eikä varsinkaan pussaa, kultaneidon kylki jää kylmäksi.
Kirjoittaja on hyvinkääläinen tietokirjailija, taidehistorioitsija ja kunnallispoliitikko.
uutiskirje 