Lainaan ensin kansalaisjärjestö Ilmastofoorumi ry:n kommenttia talouden tilasta:
”Yhdistys on erityisen huolestunut siitä, että ilmasto- ja energiapolitiikkaa tunnutaan kohdeltavan pyhinä lehminä, joiden tuntuviin menoeriin ei uskalleta koskea edes uuden tiedon valossa, vaikka vastuullinen taloudenpito sitä kuinka vaatisi.
Esimerkiksi syöttötariffeihin eli uusiutuvan energian tuotantotukiin tämän vuoden talousarviossa on varattu 0,125 miljardia euroa. Uusiutuvan energian investointeihin, selvityksiin ja muuhun vastaavaan energiatukeen on budjetoitu samanmoinen summa. Tällä tasolla valtio upottaa vuosikymmenen loppuun mennessä kaksi miljardia euroa asiaan, joka onnistuu ainoastaan korottamaan sähkön hintaa kuluttajille ja teollisuudelle, mutta ei vaikuta ilmaston ja ympäristön tilaan millään tavoin myönteisesti.”
Onko ilmasto- ja energiapolitiikan kytkeminen yhteen ollut sittenkin erehdys?
Ilmastofoorumi jatkaa ehdotuksellaan seuraavasti:
”Syöttötariffien ja energiatuen kumoaminen voisi kattaa vuosikymmenen loppuun mennessä jopa neljänneksen Jyrki Kataisen hallituksen budjettiriihessä useiden vuosien aikana tavoittelemista 8–10 miljardin säästöistä. Samalla taloudellisesti ja ekologisesti kestämättömät energiantuotantomuodot jäisivät vähemmälle, jolloin myös kuluttajat ja teollisuus säästävät ja pystyvät kasvamaan paremmin.”
Nykyisellä uusiutuvan energian tukemisella ja päästökaupalla, joka sekin on jo vuosien saatossa maksanut suomalaisille miljoonia ja taasen miljoonia, ei ole parannettu ilmaston tilaa mitenkään havaittavissa määrin. Silti ne ovat vaikeuttaneet suomalaisten kuluttajien sekä yritystenkin asemaa ja osaltaan ilmeisesti kannustaneet yrityksiä siirtämään tuotantoaan kehittyviin maihin, joissa teollisuuden tupruttelu on reilusti vapaampaa, valitettavasti myös niiden oikeasti haitallisten saasteiden osalta, puhumattakaan kasvien ravintonaan käyttämästä hiilidioksidista.
Ilmastofoorumi jatkaa:
”Aktiivisen ilmastovetoisen energiapolitiikan jatkaminen olisi erikoista nykytilanteessa. Ilmaston lämpenemistä ei ole IPCC:n pääsihteeri Rajendra Pachaurin mukaan tapahtunut enää 17 vuoteen ja viimeisimmät lämpötilahavainnot jäävät selvästi IPCC:n aiempien ennusteiden virhemarginaalienkin alapuolelle. Kuitenkin kyseisten 17 vuoden aikana on tapahtunut kokonainen kolmannes teollisen vallankumouksen jälkeisestä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvusta. Tämä yhtälö ei vain toimi kasvihuoneteorian väittämällä tavalla.”
Nyt olisi syytä vakavasti pohtia, onko ilmasto- ja energiapolitiikan kytkeminen yhteen ollut sittenkin erehdys. Nykylinjalla jatkettaessa se näyttää tarkoittavan energian käytön kustannusten nousua ja ympäristörasituksen kasvua. Istuvan hallituksen tulisi mitä pikimmin tehdä uusi ja objektiivisempi arvio ilmasto- ja energiapolitiikan kytkentöjen purkamisesta, eikä vain taloudellisista syistä, vaan myös tieteellisteknisin ja sosiaalisin perustein.
uutiskirje 
