Ollessani kesäkuun loppupuolella Tallinnan matkalla Eckerö-linjan laivalla, luin tapani mukaan aamuista Kansan Uutista.
Luettuani lehden laitoin sen sivuun pöydälle. Siitä sen otti samassa pöydässä istuva keski-iän sivuuttanut rouva ja ryhtyi selailemaan lehteä. Hetken kuluttua hän sanoi, että tällaista lehteä hän ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt saatikka lukenut. Jokin asia lehdessä kuitenkin kiinnosti.
En hennonut kertoa hänelle, että lehti on viimeisiä Kansan Uutisia, jota voi lehtenä lukea.