Viime Viikkolehden Keskustelua-palstalla oli erittäin hyviä kirjoituksia. Tykkäsin Juhani Harjunharjan Utsjoelta kirjoittamasta avoimesta kirjelmästä, ettei Venäjää voida vasemmistoliitossa unohtaa. Sieltähän meidän aatteemme perusjuuret ovat monelta osin saatuja.
Kansakoulun alaluokalla ollessani isän vappuna saatujen rintamerkkien seasta löytyi SKDL:n punavihreä pinssi, jonka laitoin koulupuseron rintamukseen. Kun saavuin kouluun tuli miesopettaja rinnuksiin kiinni ja käski panemaan pinssin heti piiloon. Pian saapui yläluokan maatalon pojankossi ja repi merkin irti ja paiskasi meikäläisen hankeen. Kun menin kotiin niin isä torui, ettei niitä merkkejä voi käyttää koulupuserossa.
Hurja miten kaunis se oli! Siitä merkistä on tullut jokaisen vapun aikana mieleen, mihin menet vasemmistoliitto.
Harjunharjan ehdotus ja muistelmat ovat tätä päivää. Mikäli vasemmistoliitto haluaa säilyttää uskottavuutensa, sen on palattava SKDL:n aikaansaannosten pariin.
Valtuuskuntana voidaan mennä tapaamaan Venäjän ministereitä ja kauppavaltuutettuja. Ei riitä, että käydään urheilukisoissa päihtymässä ja saadaan nimi lehteen. Sinänsä Arhinmäen tempaus oli kyllä tiedotusvälineiden ylikorostunutta populismia.
Merja Kyllönen, joka on täällä Savossa korkealla jalustalla, voisi olla yksi Venäjälle matkaavien valtuuskuntien vetäjä. Ei Kataiselta tarvitse mitään lupaa anoa, vaikka ollaankin hallituksessa.
Myös Baltian maiden ministeritapaamiset olisivat vasemmistoliitolle hyvä ponnahduslauta eurovaalien äänten kalasteluun. Onhan käynyt niin, että Viron Nato-jäsenyys on köyhdyttänyt valtiota niin, että perheiden miehet kulkevat ympäri Eurooppaa ansaitsemassa elantoansa, kun omassa maassa ei ole mitään työtä.
Niin kummallisesta kuin kuulostaakin myös Baltian maiden miehet työskentelevät Venäjällä ja kiroavat koko Nato-höpötystä. Näistä Viikkolehti saisi hyviä aiheita kirjoituksilleen.