SDP:n uusi puheenjohtaja Antti Rinne on oikealla asialla nostaessaan ykkösongelmaksi yhä kasvussa olevan työttömyyden ja vaatiessaan hallitukselta elvytystä.
Erityisesti pitkäaikaistyöttömien määrän nopea kasvu edellyttää nopeasti tehovia toimia, mutta juuri mitään ei näytä olevan tulossa.
Elvytysrahoista pitäisi päättää viimeistään juhannuksen jälkeen, kun hallitus päivittää viimeisen toimintavuotensa politiikkaa ”minitarkistuksessa”. Samoihin neuvotteluihin Rinne haluaisi nostaa myös päätöksen lapsilisien alentamisesta.
Todennäköisesti uusi demarien puheenjohtaja joutuu pettymään. Kokoomus ei halua avata kevään kehysriihessä syntynyttä pakettia miltään osilta ja elvytykseenkin puolue suhtautuu varsin nihkeästi – ja saa apupuolueensa kristilliset ja RKP:n tuekseen. Rakennepakettia ei avata eikä kehyspäätöksiä muuteta.
Yhteisesti hallituksen sisällä voidaan ehkä sopia lisäbudjetista, johon otetaan mahdollisesti valtionyhtiöiden myynnistä tulevia rahoja, joita kohdistetaan työllisyysperusteisesti niin sanottuun kasvupakettiin ja mahdollisesti Turun telakan ostamiseen.
Ukrainan kriisin vaikutukset ovat jo alkaneet tuntua Venäjän-kaupassa, joten sekin kaventaa hallituksen talouspoliittista liikkumatilaa.
Rinteellä on todella iso työ täyttää lupauksensa ja siirtää hallituspolitiikkaa pari piirua vasemmalle. Se ei onnistunut silloinkaan, kun vasemmistolla oli hallituksessa nykyistä enemmän voimaa takanaan vaatimuksilleen. Rinne on toki oikealla asialla vaatiessaan valtion varojen käyttämistä työllisyyttä lisääviin investointeihin. Kokoomus ei lämpene tällaisille ehdotuksille, nousee pääministeriksi sitten kuka tahansa kolmesta ehdokkaasta.
Seuraavat eduskuntavaalit ovat tosin jo niin lähellä, että se alkaa näkyä hallituksen päätöksissä. Tällaisessa tilanteessa on ennenkin tehty ”vaalibudjetteja” eli äänestäjiä on kosiskeltu lipsumalla aiemmin raudanlujana pidetystä linjasta. Toisaalta nykyisen hallituksen loppuajan toimintakykyä voi epäillä. Hallituksen alkuperäisestä kokoonpanosta on yli puolet ministereistä vaihtunut ja samassa joukossa on kohta niin pää- kuin valtiovarainministerikin.
Hallituksen reagointikyky heikkenee ja se alkaa muistuttaa entistä enemmän vain välttämättömät asiat hoitavaa, aloitekyvytöntä toimitusministeristöä.