Viimeinen sana
EU-vaalien kampanjoinnin loppusuora on käynnistynyt. Missä se näkyy? Ainakin siinä, että ehdokkaat ja heidän tukiryhmänsä ovat jalkautuneet kansan pariin.
Kampanjointi on nyt ehkä edellisvaaleja aktiivisempaa. Ainakaan yrityksen puutteesta ehdokkaita ei voi syyttää. Kansaa on edelleenkin EU-vaaleissa vaikea saada liikkeelle. Vaali-innottomuus näkyy suoraan äänestysprosentissa – eikä Suomi ole mikään poikkeus.
Moni kokee EU:n liian kaukana olevana byrokratian linnakkeena, eikä ihan väärässä olekaan. Usein kuitenkin unohtuu, että entistä useammat EU:ssa tehdyt päätökset koskettavat myös kaikkia suomalaisia – ja päätösten sisältöön voi vaikuttaa, jos on voimaa.
Kun samanmielisiä on paljon, voima kasvaa.
Yksi edustaja ei pysty paljon vaikuttamaan. Kun samanmielisiä on paljon, voima kasvaa. Samahan se on eduskunta- tai kunnallisvaaleissakin. Liittoutumalla vaikutusvalta kasvaa ja se näkyy päätöksenteossa.
Kokemus on myös osoittanut, että politiikan ulkopuolelta euroedustajaksi valituilla on suuria vaikeuksia sopeutua. Europarlamenttiin ei mennä harjoittelemaan tai keräämään kokemusta, kuten jotkut sirpalepuolueiden ehdokkaat julistavat ehdokkuutensa perusteluissa.
Moni ehdokkaastaan ”varma äänestäjä” on jo numeronsa raapustanut. Ennakkoäänestys on alkanut edellisvaaleja laimeampana. Mistä se mahtaa kertoa? Onko näissä vaaleissa sittenkin liikkeellä aiempaa enemmän epävarmoja äänestäjiä ja monet haluavat esimerkiksi katsoa kaikki tv-tentit ennen päätöksentekoaan?
Mielenkiintoista on verrata äänestyskäyttäytymistä viimeksi käydyissä eri vaaleissa vaikkapa vasemmistoliiton osalta. Kevään 2011 eduskuntavaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaita kävi äänestämässä vähän yli 239 000 kansalaista. Tämä on siis tuorein mitattu potentiaalinen perusta puolueen kannatukselle. Puoluegallupeissa kannatusprosentti on vaalien jälkeen pysynyt suurin piirtein samalla tasolla.
Ero on kuitenkin melkoinen vasemmistoliiton kannatukseen viimeksi pidetyissä, vuoden 2009 EU-vaaleissa. Silloin vasemmistoliiton ehdokkaita äänesti vain noin 99 000 suomalaista eli 140 000 vähemmän kuin pari vuotta sen jälkeen pidetyissä eduskuntavaaleissa – ja paikka jäi saamatta. Ero on suuri myös vuoden 2012 kuntavaaleihin. Niissä vasemmistoliiton ehdokkaat saivat miltei tasan 200 000 ääntä.
Miten vasemmistoliitto saa nuo 140 000 äänestäjäänsä eurovaaleissa liikkeelle? Siinä on pohdittavaa vielä viimeiselle kampanjaviikollekin, miten ”omat” saadaan äänestämään. Ehdokaslista on nyt edelliskertaa monipuolisempi, joten se kiinnostanee myös monia ”liikkuvia äänestäjiä”.
Ennusteet lupaavat kolmea euroedustajan eli mepin paikkaa niin kokoomukselle, keskustalle kuin perussuomalaisillekin. Demareilla säilyisi kaksi paikkaa ja vihreät sekä vasemmistoliitto saisivat yhden paikan.
Kokoomuksella on mahdollisuus jopa neljään paikkaan, sillä ministereistä Alexander Stubb on matkalla kohti äänikuninkuutta. Kuninkaan elkein esiintyy myös keskustan Paavo Väyrynen ja saanee sarjalipun Brysselin koneeseen huikealla äänimäärällä. Olli Rehn on jäämässä Väyrysen varjoon ja voi olla, että myös Anneli Jäätteenmäki, Hannu Takkula, Antti Kaikkonen ja Mikael Pentikäinenkin ohittavat komissaarin.
Perussuomalaisten kolmas paikka on kiinni siitä, miten EU:ta vastustavat puolueen kannattajat viitsivät lähteä äänestämään. Puolueen nykyinen meppi Sampo Terho säilyttänee paikkansa ja saanee seurakseen Jussi Halla-ahon.
Demareissa haikaillaan kolmatta paikkaa, mutta se jäänee haaveeksi, Uuden puheenjohtajan Antti Rinteen tv-tentistä ei ainakaan tullut puolueelle nostetta. Rinne joutui miltei kylmiltään EU-vaalitaistoon ja ymmärrettävästi hän joutuu ottamaan varovasti varman päälle. Liisa Jaakonsaari jatkanee, mutta Mitro Revolla on vaikeuksia uusia paikkaansa. Hänen tilalleen noussee joku kolmikosta Timo Harakka, Mia-Petra Kumpula-Natri tai Riitta Myller.
Eri mittaustenkin mukaan vasemmistoliiton kärki on tasainen. Puolueella ei ole kärkiehdokkaita, mutta eri gallupeissa eniten kannatusta ovat keränneet Li Andersson, Merja Kyllönen ja Annika Lapintie. Ilman koko joukkueen ponnisteluja paikan saalistus ei onnistu.
Jos vihreät saavat vain yhden paikan, ex-meppi ja -ministeri Heidi Hautala on vahvoilla ja kannoille kolkuttelee Oras Tynkkynen.
uutiskirje 