Happihyppely
Viime vuosina ja erityisesti Paavo Arhinmäen urheiluministerikaudella suunnattiin liikuntamäärärahoja painotetusti lasten liikuntaedellytysten parantamiseen. Perusteena olivat tutkimukset, joiden mukaan kymmenen vuotta sitten taloudelliset syyt rajoittivat lasten liikuntaharrastuksia joka kymmenennessä perheessä ja nyt joka kolmannessa perheessä.
Tilanteen parantamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää tänä vuonna viisi miljoonaa euroa suorana tukena urheiluseuroille, joissa lasten harrastusmaksut eivät ylitä 50 euroa kuussa. Tosin tämäkin summa rajoittaa harrastuksia monessa, varsinkin yksinhuoltajaperheessä.
Kustannusten lisäksi harrastuksia rajoittaa useiden seurojen kilpaurheilujärjestelmiin sidottu toimintatapa, joka on huippu-urheiluun tähtäävää ja ei ota lajinäkökohtien ohella juurikaan huomioon lasten ja nuorten monipuolisia kehitystarpeita.
Kansainvälinen menestys motivoi nuoria vähiten liikkumaan.
Huippu-urheilun muutosryhmän ehdotuksissa ja urheilujohtajien puheissa toistetaan edelleen näkemystä, jonka mukaan huippu-urheilusaavutukset ja olympiamitalit innostavat lapsia ja nuoria liikkumaan. Kun asiaa kysytään nuorilta, maailma näyttää toisenlaiselta. Nuorilta kysyttiin tuoreessa tutkimuksessa mikä motivoi heitä liikkumaan. Vaihtoehtoja oli kymmenkunta. Kansainvälinen menestys motivoi nuoria vähiten liikkumaan, joten lisäsatsauksia huippu-urheiluun ei voida perustella ainakaan näin.
Käynnissä oleva urheilujärjestöjen rakennemuutos ei myöskään lupaa hyvää nuorten tarpeista lähtevälle nuorisokulttuuriselle liikunnalle. Nuori Suomi -järjestö, jonka keskeisenä tavoitteena oli monipuolisemman liikuntakulttuurin kehittäminen lajiliittojen seuroissa, sulautettiin ensin SLU:hun ja sitten VALO:n ja olympiakomitean kokonaisuuteen. Samalla Nuoren Suomen lähes 30-päinen henkilöstö yt-neuvoteltiin kilometritehtaalle.
Nuoren Suomen henkilöstö oli vuosien varrella kasvanut ehkä liikaakin, mutta rakennemuutoksessa meni kyllä lapsi pesuveden mukana. Se taisi olla tarkoituskin, sillä useissa lajiliitoissa ja olympiakomiteassa toivottiin Nuoren Suomen aiempien avustusten suuntaamista huippu-urheilun lisätueksi. Toisin kävi. Urheiluministeri Arhinmäki suuntasi nämä varat lasten liikuntaan.
Oma mielenkiintonsa on siinä, että vuonna 2003 voimaan tulleessa nuorisolaissa kunnan nuorisotoimen yhdeksi tehtäväksi on määritelty nuorisokulttuurinen liikunta. Lain perusteluissa nuorisokulttuurinen liikunta luonnehditaan nuorten tarpeista lähteväksi omaehtoiseksi liikunnaksi, joka näyttääkin valtaavan alaa nuorten liikuntaharrastuksissa samanaikaisesti kun perinteinen kilpaurheilujärjestelmiin sidottu urheilu on menettänyt suosiotaan.
Nuorisokulttuurisen liikunnan ”historiaa” voisi tarkastella seuraavasti. Lentopallo, tämä 1930-luvulla Suomeen rantautunut laji, on ehkä ensimmäinen urheilulaji, josta kehittyi myös nuorten seurustelupeli. Ensimmäisiä pelaajia taisivat olla seurakuntanuoret Johanneksen seurakunnassa Helsingissä sekä seurakuntien kesäleireillä Mustasaaressa.
Nuorisokulttuurisen liikunnan varsinainen invaasio ajoittuu 1980-luvulle. Sähly valloitti opiskelijapiirit jopa niin, että tätä ikäluokkaa alettiin kutsua sählysukupolveksi. Salibandy hyödynsi tätä harrastusta ja kehitti sählystä kilpaurheiluversion, joka on suomalaisten harvoja kansainvälisiä menestyslajeja. Sähly edustaa edelleen nuorisokulttuuria ja salibandy urheilukulttuuria. Ne edustavat selkeästi eri kulttuureja.
Skeittauksen eli rullalautailun ensimmäinen aalto ajoittuu myös 1980-luvulle. Skeittaukseen liittyi kaksi toimintamuotoa: streetti ja ramppi. Kunnallinen nuorisotoimi miltei tuhosi tämän harrastuksen rakentamalla ramppeja syrjäisille paikoille, joissa nuoret eivät häiritsisi. Lisäksi nämä rampit olivat usein profiililtaan virheellisiä ja huonosti toimintaan soveltuvia. Nuoret hylkäsivät rampit ja valitsivat streetin eli kaupunki- ja taajamakeskuksissa skeittailun. Tosin harrastus hiipui aika tavalla ja uusi tuleminen ajoittui 1990-luvun lopulle ja 2000-luvulle.
Päivi Harinen, Hannu Itkonen ja Juhani Routopuro julkaisivat vuonna 2006 Asfalttiprinssit-tutkimuksen. Siinä todettiin, että lähes 20 prosenttia 10–14-vuotiaista harrastaa skeittausta ja kuusi prosenttia15–24-vuotiaista. Saman porukan talvisena lajina yleistyi nopeasti lumilautailu, joka osaltaan vähensi laskettelun suosiota. Molemmille lajeille on tyypillistä nuorten omaehtoinen yhteisöllisyys, johon liittyy keskinäinen kannustaminen ja nuorempien tukeminen. Harrastukseen liittyy myös toiminnan videointi sekä videoklippien levittäminen netin kautta, siis liikunnan yhdistäminen kulttuuriin ja elämäntyyliin.
Samaan nuorisokulttuuriseen perheeseen kuuluu myös parkour, rakennettua kaupunkiympäristöä hyödyntävä akrobatia. Erilaiset tanssiharrastukset, kuntosalit, liitokiekko, lenkkeily, pyöräily eri muodoissaan ovat nuorten suosittuja harrastuksia. Nuoret haluaisit myös pelata jalkapalloa ja jääkiekkoa omaksi ilokseen kerran pari viikossa, mutta se ei oikein onnistu lajiseuroissa.
Tässä olisi liittojuhlia viettävälle TUL:lle ja sen seuroille selkeä ja haastava tulevaisuuden näköala: yhdessä nuorten kanssa nuorten ehdoilla.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvos, joka työskenteli sekä nuorisotyön että liikunnan alueella.
uutiskirje 
