Viimeinen sana
Kupliensisäisissä kuplamedioissa on viime aikoina kummeliksi sanoen vellonut keskustelua kuplista, vaikka ”paskaaks se ketää täällä kiinnostaa”. Ammattini puolesta ajattelin kuitenkin jakaa muutamia hajahuomioita.
Hommahan menee näin. Tyypit elävät vähän eri tavalla kuin toiset tyypit, koska tykkäävät elää sillä tavalla. Se on liikaa toisille tyypeille, joita harmittaa, etteivät kaikki elä heidän laillaan. He moitiskelevat eri tavalla eläviä siitä, että nämä elävät ja herra paratkoon ajattelevatkin eri tavalla – siis ”elävät kuplassa”.
Eli tästä huomiosta närkästynyt valittaa siis itse siitä, etteivät kaikki arvosta ja jaa juuri hänen elämäntapaansa. Siis ihan tavallista tottelevaisen ihmisen rutinaa siitä, että osa ihmisistä ilkeää poiketa normeista.
Kaikki tietävät, että koulusta mennään töihin, sieltä eläkkeelle ja sitten sinne hautaan.Kaikki tietävät, millainen on hyvännäköinen ihminen. Kaikkihan julkisuuteen haluavat.
Närkästys seuraa aidosta hämmästyksestä, sillä usein hämmästyjän elämäntapa ja arvomaailma todella ovat norminmukaisia. Hän on tottunut saamaan niistä taputuksia päälaelleen, niistä käsin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Niitä ei ole tarvinnut perustella.
Siksi on naurettavaa väittää, etteivät poikkeajat olisi koskaan törmänneet Oikeanlaisen Elämän™ standardeihin. Niiden ehdoillahan he joutuvat elämään koko elämänsä, juuri niitä vastaanhan he taistelevat!
Ehkäpä ”kuplaan” halutaan elämään juuri siksi.
Millainen masokisti täytyy olla halutakseen elää toisten säännöillä, jos voi elää omillaan? Viettää aikaansa ankeiden tyyppien kanssa, jos voi viettää aivan mahtavien?
Eikä kysymys ole pelkästään siitä. Itse luotu tila on usein ainoa, jossa saa olla suurin piirtein rauhassa esimerkiksi seksuaaliselta häirinnältä ja rasismilta.
Sen sijaan, että ulkopuolelle jääneet yrittäisivät itse skarpata, haluavat he murskata sen viimeisen paikan hengittää. Tilan, jonka ovat luoneet ne, jotka tietävät kylliksi (liikaa) väkivallasta ja pakoista halutakseen elää ilman niitä.
Vaikeahan sellaista on ymmärtää ja mitä ei itse ymmärrä, on paras tuhota.
Yksi valttikortti tässä taistelussa hyvää elämää vastaan on kansa.
Kuplien kuplassa elävät puhuvat mielellään itsestään synonyymina ”kansalle”. Puuttumatta tähän oman elämänsä stalinointiin ja kökkönationalismiin sen enempää en voi kuin ihastella, miten kerrassaan hyvän ja loppuun asti mietityn täytyy olla sellaisen ajatuksen, jota ei voi perustella muuten kuin volyymilla.
Miljoona kärpästähän ei tunnetusti voi olla väärässä. Nekin onnettomat väitettyjä kärpäsiä, jotka ovat todennäköisesti autuaan tietämättömiä käyttöarvostaan propagandavälineenä kyseisellä hetkellä.
Mikä huvittavinta, kuplista vaahtoavat ovat yleensä itse ensimmäisinä pystyttämässä omiaan ja järjestelemässä elämää niissä vartijoin, poliisein ja sotilain. Muiden yksilöiden positio suhteessa kuplaan ratkaistaan mielivaltaisesti, kännissä ja läpällä. Ei paljon ole sanomista, että ulos vai sisään, milloin ja missäkin.
Kuplien kuplassa on paljon itsestäänselvyyksiä ja vähän kyseenalaistamista. Se on täynnä ”kaikkihan sen tietävät, että” -selkääntaputtelua. Yläastetasoista öhötystä niille, jotka eivät tiedä – tai tietävät liian hyvin ollakseen välittämättä.
Vimmaista pakkoa roikkua kiinni ajatuksessa, että koko maailma jakaa juuri minun ihanteeni ja ajatukseni. Haudanmustaa pohjatonta kauhua, kun se ei jaakaan.
Kaikki tietävät, että koulusta mennään töihin, sieltä eläkkeelle ja sitten sinne hautaan. Kaikki tietävät, millainen on hyvännäköinen ihminen. Kaikkihan julkisuuteen haluavat.
Kaikki tietävät, mikä ihmisen elämässä on tärkeintä. Kaikki tietävät, mitä kaikki muut haluavat ja tavoittelevat. Kaikkihan rikkaita kadehtivat.
Siksi lievän närkästyksen sijaan nousee toisinaan suoranainen raivo, kun jättikuplaan pujahtaa ajatuksen varjokin sen ulkopuolelta. Se on vähän kuin jokin vaarallinen virus.
Kuplien kuplan haalea ja seisova vesi sähköistyy tietoisuudesta, että on olemassa jotain raivoajalle tuntematonta, jotain mistä hän on täysin ulkopuolinen. Jotain, mikä elää ja uudistuu omalakisesti täysin piittaamatta hänestä. Ja mikä pahinta – niillä on siellä vielä hauskaa.
uutiskirje 
