Viimeinen sana
Suomi ja Ruotsi ovat tottuneet käymään mittelyä eri rintamilla siitä, kumpi on parempi. Yleensä vaaka on kallistunut Ruotsille, mutta sisukkaasti suomalaiset ovat tulleet perässä.
Ruotsissa käytiin viime sunnuntaina valtiopäivävaalit, joka johti vallan vaihdokseen. Välttämättä kovin moni asia ei lopulta muutu – ainakaan ihan äkkiä.
Suomalaisella ja ruotsalaisella politiikalla on eroja, mutta siitä löytää myös runsaasti samankaltaisuutta. Moni asia on tullut Suomeen Ruotsin kautta. Suomi saattaa seurata Ruotsia seuraavissa eduskuntavaaleissa – pidetään ne sitten ajallaan tai ennenaikaisesti.
Moderaattien huolella rakennettu brändi mureni.
Ruotsissa kansanvalta toimii ainakin lukujen valossa Suomea paremmin. Meillä äänestysaktiivisuus huiteli viime vaaleissa 60 prosentin paikkeilla, mutta Ruotsissa äänestäneitä oli yli 83 prosenttia äänioikeutetuista! Näin suurta eroa sitä eivät selitä mitkään satunnaiset syyt, vaan niiden täytyy olla rakenteellisia.
Ruotsissa kai uskotaan kansanvaltaan. Suomessa on vähän niin ja näin, tosin äänestämättömyys voi joillakin olla ihan tietoinen valinta.
Ruotsin vaaleissa päähallituspuolue ja kokoomuksen sisarpuolue Moderaterna kärsi seitsemän prosenttiyksikön kirvelevän tappion. Puheenjohtaja Fredrik Reinfeldt ilmoitti välittömästi eroavansa. Moderaattien huolella rakennettu brändi mureni.
Miten käy Suomessa, jossa kokoomus on monin tavoin matkinut sisarpuoluettaan? Ruotsin kokoomus on julistanut itsensä työväenpuolueeksi ja on markkinoinut viime vuosina monin iskulausein yhtenäisen Ruotsin puolesta (”Alla behövs”, ”Alla ska med, så enkelt är det”, ”Vi tror på HELA SVERIGE”) eli (”Kaikkia tarvitaan”, ”Kaikkien kanssa, niin yksinkertaista se on”, ”Uskomme KOKO RUOTSIIN”).
Samoilla vesillä on kalastellut myös Suomen kokoomus. Puoluehan kävi yhdet vaalit mainostamalla ehdokastaan työväen presidenttinä. Kokoomus hyrisi myös harmoniaa väittämällä, että vastakkainasettelun aika on ohi.
Vapaakouluilla saalistaminen ja hoivan yksityistäminen iskivät ison loven kokoomuksen luomaan harmoniaan. Paniikki iski juuri ennen vaaleja. Tukholmassa nähtiinkin vaalien alla maassa harvinainen Moderaattien vastaiskukampanja, jossa lokaa heitettiin sumeilematta vastustajien silmille.
Ruotsin demarit nousevat pääministeripuolueeksi osin myös siksi, että rasistinen ruotsidemokraatit nosti kannatustaan seitsemän prosenttiyksikköä.
Ruotsidemokraatteja ei mikään puolue kumppanikseen halua. Puolue kuitenkin vetoaa liikkuviin äänestäjiin. Siihen kanavoitui yhteiskunnallinen protesti laajemmin kuin vain maahanmuuttajavastaisuutena.
Perussuomalaisia verrataan usein ruotsidemokraatteihin. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ei tästä vertailusta pidä. Hänen mielestään puolueilla on enemmän eroavaisuuksia kuin yhteistä, vaikka kampanjointityylit ovat lähellä toisiaan.
Sellainen yhteinen piirre puolueista löytyy, että kummankin puolueen puheenjohtaja on pelimies – muutenkin kuin politiikassa. Puheenjohtajien pelimerkkien määrä saattaa tosin kertoa jostakin muustakin kuin vain maiden välisistä rikkauseroista.
Juuri vaalien alla Ruotsin radio kertoi, että ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson on menettänyt Maltan nettikasinoilla pelkästään tänä vuonna noin puoli miljoonaan kruunua eli noin 55 000 euroa. Yhtenä iltana Åkesson oli pannut menemään enemmän kuin hän oli tienannut kahdessa kuukaudessa puoluejohtajana ja kansanedustajana.
Soini tunnetaan raviratojen vakioasiakkaana, mutta innokkaan pelimiehen panostukset eivät maailmaa mullista. Hän on sanonut pelaavansa korkeintaan muutaman euron panoksilla kaksareita.
Omien rahojen pelaaminen ei ole laitonta, mutta Åkessonin uhkapeli ja mahdollinen peliriippuvuus herättää varmasti monia kysymyksiä.
Sellainenkin samankaltaisuus Ruotsin ja Suomen välillä löytyy, että kummallakin vasemmistopuolueella on suuri kannatus maan pohjoisosassa. Ruotsin vasemmistopuolue sai kuntavaaleissa toiseksi parhaat lukemansa eli 17,7 prosenttia Kolarin kohdalla Pajalassa, jonka monet muistavat kirjasta Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä.
uutiskirje 
