Viimeinen sana
Ylen eduskuntapuolueiden puheenjohtajien yhteinen tentti ja keskusteluhetki keskiviikkona havahdutti monet siihen, että eduskuntavaalit ovat jo viiden kuukauden päässä. Varsinainen vaalitaisto kiihtyy heti joulun rauhoitusajan jälkeen.
Puolueet ovat jo hyökkäysasemissa. Vaalien tavoiteohjelmia, jotka monet mieltävät lupauksiksi, on hyväksytty jo useita – ja lisää tulee, ja ehdokaslistat täyttyvät.
Ylen tentti oli lopulta aika paljastava. Puolueiden välillä on isoja eroja niin periaatteellisissa kuin talouspoliittisissakin kysymyksissä. Vaalitaistossa ykkösasiaksi noussee – kuten oikein onkin – talouspolitiikka ja se, kenellä on parhaat keinot saada talous kasvuun.
Johonkin on kadonnut myös persujen Timo Soinin särmä ja lupsakkuus.
Talouspoliittinen keskustelu oli tv-illassa äänekästä ja osin repivääkin. Vaihtoehtoja on kaksi: joko elvytys vai keppikuri?
Vasemmisto ja vihreät ovat samalla kannalla, kuin talousjärjestö OECD ja kansainvälinen valuuttajärjestö IMF, jotka kehottavat elvyttämään vaikka velalla ja samalla uudistamaan rakenteita (esimerkiksi sote- ja eläkeuudistus). Kokoomus ajaa menokuria ja leik-
kauksia. Keskustan linjasta ei oikein saa muuta tolkkua, kuin että puolue haluaa lopettaa velkaantumisen ja myydä valtion omaisuutta. Myynti taas ei ainakaan suoraan käy kokoomukselle.
Voi olla, että jo 1960-luvun lopulla politiikkaviruksen saaneena ja läpipolitisoituneena ihmisenä olen väärä ihminen arvioimaan tv-illan keskustelua. Minusta se oli myös kiinnostavaa tv-viihdettä, joka tarjosi hyvän draaman aineksia, oli suvanto- ja hyökyvaiheita – sekä yksi melkein onnistunut suutelukohtauskin.
Mitään suuria yllätyksiä ei tosin koettu, mutta tuskin niitä kukaan odottikaan. Melkein kaikki puheenjohtajat olivat kuitenkin vielä näin kampanjoinnin alkumetreillä aika hyvässä vedossa. Toisin taitaa olla huhtikuun alussa, kun ympäri maata päivästä toiseen kiertäneet puheenjohtajat naamat harmaina ja pussit silmien alla selittävät, miksi juuri heidän tarjoamansa vaihtoehto on ehdottomasti isänmaan kannalta paras.
Jos monta ihmistä puhuu tv-studiossa yhtä aikaa, kuulija ei saa puheista selvää, sellainen ärsyttää. Kiihkeät päälle puhumiset tosin kertovat osaltaan myös siitä, miten suuria intohimoja poliittiseen keskusteluun voi sisältyä.
Vaalien lähestyessä puoluejohtajien tenttejä on tiedossa tiheämmällä aikavälillä, mikä voi vähentää niiden kiinnostavuutta ja myös esiintyjät alkavat toistaa itseään.
Harvoin pidettynä tällaiset tv-tentit toimivat, varsinkin, jos juontajat pitävät porukan ”kurissa”, mutta myös antavat keskustelun rönsyillä.
Jo tv-illan keskustelussa tuli selväksi, miten puoluejohtajat suhtautuvat syksyn kuumaan puheenaiheeseen eli tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Tämä jako näkyy myös eduskunnan äänestyksessä.
Itse tentissä kukin puheenjohtaja taaplasi omalla tyylillään eikä varsinaisia epäonnistujia ollut.
Silmiin pistävää oli kuitenkin kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubbin vaisuus. Hän yritti kai olla enemmän pääministerin roolissa kuin vaaleihin valmistautuvan puolueen puheenjohtajana. Stubb lähinnä seuraili, vastaili kysymyksiin eikä edes pyytänyt puheenvuoroja. Hän ei selvästikään näyttänyt hallitsevan debattia samalla tavalla kuin monissa liemissä keitetyt muut puheenjohtajat.
Stubb yritti nostaa kerran profiiliaan hyökkäämällä ärhäkkäästi keskustan Juha Sipilän kimppuun kasvurahastosta, mutta atakki vaikutti etukäteen käsikirjoitetulta.
Johonkin on kadonnut myös persujen Timo Soinin särmä ja lupsakkuus. Uusi sutjautuksia ei nyt kuultu ja väsähtänyttä oli Soinin esiintyminen muutenkin. Populismista elävä Soini on heikoilla silloin, kun hän yrittää olla vakavia puhuva, hallituskelpoinen poliitikko. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan rooliin ei sovikaan asioiden lekkeriksi paneminen.
uutiskirje 