Vaalit ovat jo ovella ja minä en oikein osaa valita. Valitsinko sellaisen puolueen, joka lupaa 200 000 uutta työpaikkaa vai tyytyisin toisen lupaamaan sataantuhanteen. Taidan olla äänestämättä kumpaakaan työpaikkapuoluetta ja suunnata mielenkiintoni turvallisuuspolitiikkaan.
Nimittäin sellaisiakin puolueita löytyy, joiden johtajat panostavat turvallisuuteemme eivätkä tuhlaa kiireistä aikaansa työllisyysasioihin tai idänsuhteiden hoitoon. He ovat niin syvästi natottuneita, että on ajanhukkaa keskustella Natoon liittymisestä, kun käytännössä olemme jo siellä. Ilmatilaamme käyttävät yhdysvaltalaiset sotakoneet.
Emme tiedä, mistä kaikesta muusta kuin ilmatilan käytöstä on kulissien takana sovittu. USA:lla on sotajoukkoja noin 150 maassa, ja nyt mekin kuulumme noiden onnellisten joukkoon. Sotimiseen hyvän koulutuksen saanut puolustusministerimme on päässyt oikein vierailemaan sota-alukselle.
Ei voi mitään sille, että mieleen palautuvat ajat, jolloin salaa natsien kanssa sovittiin asioista. Silloin saksalaiset joukot saapuivat pohjoisiin rannikkokaupunkeihimme niiden johdollekin täytenä yllätyksenä. Historiasta tiedämme, että suurvallat harvoin poistuvat maasta, jonne ne ovat asettuneet. Suomesta käsin sotaa käyneet saksalaisetkin piti lähtöön pakottaa ja he polttivat Lapin mennessään.
Snellman opetti valtionopissaan, että Suomi ei saa mitään aikaan väkivallalla, vaan sivistyksen voimassa on oleva sen pelastus. Tätä oppia takoivat kalloihimme Paasikivi ja Kekkonen. Nyt olemme Snellmanin viisaudet unohtaneet ja sitoutuneet sotilaallisesti yhteen muun muassa sellaisen natolaisen sivistysvaltion kuin Turkin kanssa. Olemme kriisistä toiseen rämpivässä maailmassa osapuoli, niin kuin pääministerimme julisti.
Joten eivät nämä turvallisuuspuolueetkaan taida minua oikein vakuuttaa. Sopivaa ehdokasta etsiessäni pääni kääntyy aina vain enemmän vasemmalle!
uutiskirje 