Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita on nostanut brittitutkimukseen nojaten esiin vanhan väitteen, että luokkakoolla ei ole väliä.
Kävin joku vuosi sitten tutustumassa Englannissa Cambridgen college-järjestelyihin. Huomioni kiinnittyi erityisesti siihen, että yliopistoilla järjestettävien massaluentojen lisäksi opetus kerrottiin järjestettävän 1–8 opiskelijan ryhmissä. Liekö syynä se, että ryhmäkoolla ei ole ollut väliä perusopetuksessa. Suomessa lukio-opetusta järjestetään noin 30 opiskelijan ryhminä.
Olen tutustunut brittien perusopetusta vastaavaan opetukseen. Opetus koostui koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden laatimista opetuspaketeista ja kontrollista. Voi todellakin olla, että teknisesti paloiteltu ja mekaanisesti toistettu opetus ei parane ryhmää pienentämällä.
Helposti unohdetaan, että tänä päivänä koulun tehtävä on kasvattamista. Oppilaalle koulu on yhä enemmän paikka kohdata aikuinen. On väliä, jakaako hän yhdeksäntoista vai kolmenkymmenen yhden luokkatoverin kanssa vuorovaikutuksen aikuisen kanssa.
Suomessa opettajat ja koulut kehittävät luovasti ja kokeillen opetustaan. On ratkaisevan tärkeää, jääkö opettajalle henkistä tilaa luokan vilinässä ylittää omia rutiineitaan ja kehittyä.
Lintulaakson koulussa, jossa työskentelin, on 28 oppilaan luokkia. On tärkeää, että luokkien koot säädetään lailla. Se ei edes ole suuri kustannus nyt, kun suurin osa luokista on pieniä. Nykyisessä leikkausilmapiirissä luokkakokojen säätely lailla olisi tulevina vuosina koulun laatua puolustava asia.
Saloviita tuntuu vainoavan kaikkea tukea, mitä oppilaille voidaan antaa. Kouluavustajista hän toteaa, että oppilaat ovat oppineet huonommin avustajan opettamina kuin opettajan opetuksessa. Tähän tulokseen päätymiseen ei varmaankaan olisi tarvittu edes tutkimusta. Jos opetus hoidetaan kouluttamattomien toimesta, tulos on huono.
Hyvä avustaja on tukea tarvitsevan oppilaan apuna kultaakin kalliimpi.
uutiskirje 