Viimeinen sana
Sairastuin yllättäen. Niinhän ihminen yleensä sairastuu. Tauti iskee aina väärään aikaan ja puun takaa.
Hätä ei kuitenkaan ollut juuri minkään näköinen, sillä sain yhdellä puhelinsoitolla ajan työterveysaseman lääkärille, tunnin päähän puhelusta.
Häpeä lamauttaa, mutta syyllisyys saa toimimaan.
Matkalla vastaanotolle ohitin kaksi maassa istuvaa kerjäläisnaista, ruttuisine kahvikuppeineen. Minua hävetti.
Hävetti se, että olin surkutellut itseäni vatsakivun takia. Hävetti oma hyväosaisuuteni. Se, että pääsen tuosta vaan lääkäriin ilman pelkoa papereiden kysymisestä tai isosta laskusta.
Sitten minua hävetti se, että minua hävetti. Miten typerää, miten turhaa, miten itsekeskeistä ja keskiluokkaista!
Budapestissa nostin rahaa pankkiautomaatista ja sain 20 000 forintin (noin 65 euroa) seteleitä. Maksaessani suurella setelilläni lähikaupassa puoli-ilmaisia ostoksiani, minua hävetti.
Unkarilaisten keskipalkka on noin 700 euroa kuussa. Moni työskentelee kuitenkin minimipalkalla, joka on noin 300 euroa. Minun palkkani on kymmenkertainen ja siellä minä levittelin seteleitäni, posket punoittaen.
Viime viikonloppuna marssin Helsingin Pride-kulkueessa yhdessä 25 000 muun kanssa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Kulkue päättyi iloiseen ja värikkääseen Puistojuhlaan. Tapahtumaa ei häiritty viranomaisten eikä kenenkään muunkaan toimesta.
Seuraavana päivänä marssittiin Istanbulissa. Siellä Turkin poliisi hyökkäsi kyynelkaasulla, vesitykeillä ja kumiluodeilla paraatiin osallistujia vastaan.
Minua itketti. Ja hävetti.
Hävetti olla ihminen.
Syyttävä sormi kannattaa kuitenkin kääntää kohti niitä, joilla on valta.
On häpeällistä, etteivät Suomen johtavat poliitikot yksiselitteisesti ja selväsanaisesti tuominneet Istanbulin poliisiväkivaltaa.
On ihan oikeasti hallituksemme syy, jos ja kun päiväkotilasten olot ja varhaiskasvatuksen laatu huononevat.
Romanikerjäläisiä on turha syyttää Suomeen tulemisesta. Taustalla on köyhyyttä, kokonaisen kansanosan sortoa ja olemattomia elinmahdollisuuksia. Näihin syihin voidaan puuttua sekä Suomen että Euroopan Unionin tasolla, jos poliittista tahtoa on.
Myös tavallisten kreikkalaisten ahdinkoon on olemassa syitä ja syyllisiä. Nyt velkaa ja talouskriisiä voi käyttää tekosyynä leikkauspolitiikalle, jota oikeistopoliitikot todellisuudessa toteuttavat ideologisista syistä. Myös Suomessa.
Sitä vyyhtiä pitää purkaa, ja sanoa ääneen: Me emme halua kantaa vastuuta ja syyllisyyttä pankkien virheistä. Emme myöskään halua kreikkalaisten joutuvan maksamaan inhimillisesti ja taloudellisesti kohtuutonta hintaa eurooppalaisten pankkien pelastamisesta.
Häpeä on huono tunne. Se kääntää katseen sisäänpäin, pois toiminnasta, syyttämään häpeäjää itseään vääränlaiseksi. Kukaan ei hyödy eikä maailma parane häpeämällä.
Niin kauan kuin näperrellään oman navan ja häpeän kanssa tai podetaan syyllisyyttä omasta keskiluokkaisuudesta, meitä voi kyykyttää mielin määrin.
Syyllisyys, niin ikävä tunne kuin onkin, on lopputuloksen kannalta parempi. Se saa parhaassa tapauksessa ihmisen toimimaan; muuttamaan omaa käytöstään ja vaikuttamaan asioihin.
Syyllistykäämme siis. Ja siinä tunteessa piehtaroituamme, tarttukaamme toimeen.
Kynään, kirjaan, banderolliin ja käteen.
Ja hei kolme ässää siellä hallituksessa: teidän totisesti sietäisi syyllistyä!
uutiskirje 
