Sunnuntai- ja ylityökorvauksia pienennetään. Vuosilomaa lyhennetään. Ensimmäinen sairauspäivä on jatkossa palkaton ja sairausajan palkka aiempaa pienempi.
Sotien jälkeen rakennettu sopimusyhteiskunta, jolla Suomi on yhdessä tehty, rahoitettu ja ylläpidetty, murskataan yhdellä nuijankopauksella. Teit tilauksesi äänestämällä takinkääntäjiä tai katselemalla vaalipäivänä hiihtoa äänestämisen sijaan. Nyt todella saat mitä tilasit!
Sosiaalinen media, lehtien yleisönosastot ja tekstaripalstat sekä kuuluisa Esson baarin pöytä täyttyvät valituksesta ja kitinästä. Haukutaan EU, Helsingin herrat, hyväpalkkaiset paperiduunarit ja pakolaiset. Surkutellaan omaa kohtaloa, valitetaan mistä rahat laskujen maksuun ja todetaan, että en äänestä enää ikinä.
Mitä jos kerrankin, me palkansaajat, jättäisimme kitinän vähemmälle? Saisimmeko asiamme parempaan kuntoon jos näkisimme vähän vaivaa omien etujemme ajamiseksi? Liittyisimme liittoon, puhuisimme työkaveritkin mukaan? Valitsisimme luottamusmiehet ja osallistuisimme, edes vähän, ammattiosaston ja liiton toimintaan? Seuraisimme mitä valitsemamme edusmiehet- ja naiset tekevät, laittaisimme kyvyttömät vaihtoon?
Mitä jos käyttäisimme edes muutaman hetken vapaa-ajastamme politiikan seuraamiseen? Vahtisimme kansanedustajien tekoja muualtakin kuin iltapäivälehtien ja Seiskan otsikoista? Nostaisimme takapuolen sohvalta ja menisimme sinne mielenosoitukseen näyttämään, että tämä ei nyt käy meille? Jos kävisimme itse poliittisissa tilaisuuksissa, toisimme siellä keskusteluun tavallisten ihmisten arkipäiväisiä ongelmia ja hakisimme niihin ratkaisuja? Tukisimme fiksuimpia ja suoraselkäisimpiä joukoistamme, lähtisimme itse ehdolle?
Tiesitkö, että näin sinun vuosilomasi, pekkasesi, ylityökorvauksesi, sairausajan palkkasi, eläkkeesi ja muutkin etusi on hankittu? Aiemmat sukupolvet taistelivat, vaativat ja ottivat nämä edut meille joukkovoimalla. Haluatko antaa ne pois ilman vastarintaa? Avaa silmäsi, nosta pääsi pystyyn ja pidä kiinni lompakostasi!