Zimbabwessa tuki viipyy
– Olen köyhä, koska olen myynyt kaiken omaisuuteni voidakseni huolehtia aidsin orvoiksi jättämistä lapsenlapsistani. Zimbabwen valtio ei auta kaltaisiani, kertoo Bulawayossa asuva Senzeni Dube, 74.
Zimbabwessa arvioidaan olevan lähes 800 000 seniorikansalaista, joista 64 prosenttia elää avustusjärjestöjen mukaan köyhyydessä.
Duben kaltaisia aids-orpojen isovanhempia on kosolti, ja moni vajoaa köyhyyteen maksaakseen lasten ruuan ja koulumaksut, vahvistaa Centre for Community Development Solutions -järjestön tiedottaja Conrad Gweru.
Zimbabwe sääti vuonna 2012 vanhuslain, mutta Gwerun mukaan sen edellyttämä eläkerahasto on yhä perustamatta.
(Harare, IPS–Jeffrey Moyo)
Ikääntyvän väestön sosiaaliturva on yksi ongelma lisää köyhyyden kanssa kamppaileville Afrikan valtioille. Kenia on alkanut maksaa tuloja ja eläkettä vailla oleville 65-vuotiaille 18 euron kuukausirahaa.
Kenian 45-miljoonaisessa väestössä on nyt 60 vuotta täyttäneitä pari miljoonaa. Yksi heistä on Nairobin valtavassa Kiberan slummissa asuva Diana Ignosi, joka saa valtion kuukausirahaa.
– Huolehdin monen muun tavoin aidsin orvoiksi jättämistä lapsista ja olen itsekin hiv-positiivinen, hän kertoo.
Kenia aloitti köyhimpien seniorien tukemisen 2011. Sitä ennen sosiaaliturvan piirissä olivat vain ne, joilla oli työpaikka talouden virallisella sektorilla.
Tieto tuesta ei kulje
Kuukausirahaa saa nyt Keniassa 59 000 ikäihmistä, mutta siihen oikeutettuja arvioidaan olevan kolminkertainen määrä. Valtio myöntää, että tukisummaa pitäisi korottaa, jos vanhukset mielitään nostaa köyhyydestä.
Maailmanpankin tilaston mukaan kehitysmaat käyttävät keskimäärin 1,6 prosenttia kansantuotteestaan sosiaaliturvaan, mutta Keniassa osuus on 3 prosenttia. Edunsaajina ovat vanhusten ohella vammaiset ja lapset.
Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioista Kenian edellä ovat sosiaaliturvan järjestämisessä Sierra Leone, Burundi, Etelä-Afrikka, Mauritius ja Namibia.
Kenian turvaverkossa on yhä pahoja aukoja, huomauttaa sosiaalityöntekijä Beatrice Akoth.
– Jonkun pitää löytää tuen tarpeessa olevat ihmiset ja rekisteröidä heidät. Kun paperisota on valmis, vanhukselle täytyy ilmoittaa, että tuki on nostettavissa. Nykyisellään paljon tukirahaa makaa pankeissa, koska tieto ei kulje, hän kertoo.
Syrjityt seniorit
Yli 60-vuotiaiden määrän arvioidaan nousevan Afrikassa nykyisestä 50 miljoonasta liki 200 miljoonaan vuonna 2050.
– Moni vanhus elää maaseudulla kaukana palveluista ja kärsii sosiaalisesta ja taloudellisesta ikäsyrjinnästä. Lisäksi lukutaidottomuus on yleistä varsinkin naisten keskuudessa, kertoo zimbabwelainen kehitystutkija Letwin Ngondo.
Afrikan unioni käsittelee parhaillaan ikääntyvien oikeuksia koskevaa lisäystä, joka on määrä sisällyttää vuonna 1981 hyväksyttyyn afrikkalaiseen ihmisten ja kansojen oikeuksien julistukseen.
Se velvoittaa valtiot turvaamaan vanhusten ihmisoikeudet lailla.
Zimbabwessa tuki viipyy
– Olen köyhä, koska olen myynyt kaiken omaisuuteni voidakseni huolehtia aidsin orvoiksi jättämistä lapsenlapsistani. Zimbabwen valtio ei auta kaltaisiani, kertoo Bulawayossa asuva Senzeni Dube, 74.
Zimbabwessa arvioidaan olevan lähes 800 000 seniorikansalaista, joista 64 prosenttia elää avustusjärjestöjen mukaan köyhyydessä.
Duben kaltaisia aids-orpojen isovanhempia on kosolti, ja moni vajoaa köyhyyteen maksaakseen lasten ruuan ja koulumaksut, vahvistaa Centre for Community Development Solutions -järjestön tiedottaja Conrad Gweru.
Zimbabwe sääti vuonna 2012 vanhuslain, mutta Gwerun mukaan sen edellyttämä eläkerahasto on yhä perustamatta.
(Harare, IPS–Jeffrey Moyo)
uutiskirje 
