Onko vasemmistoliitto kannatusta kalastellessaan myötäillyt liikaa kapitalistisen maailmankuvan omaavien kansalaisten makutottumuksia?
Vasemmistoliiton aatteen pitäisi koskettaa koko palkkatyöläisjoukkoa, myös sitä reserviin syrjäytettyä, niin että sanoma iskee. Miksi ei lauleta ääneen työn orjista? Miksi hyräillään kapitalismin unilauluja työn autuaaksi tekevästä itsetarkoituksellisuudesta ja kumarretaan kapitalistia siitä, että työn meille viitsii antaa?
Kaikki maailman materian rahaksi muuttaminen on lähtöisin työtä tekevän ihmisen selkänahasta – ja joskus päänahastakin. Ilman tätä raatamista kapitalisti ei saisi kasaan euroakaan.
Riisto ei ole hävinnyt, vaikka markkinoilla aivopestyt työihmiset kuvittelevat olevansa vapaita valitsemaan ja rikastumaan. Me emme ole vapaita, emmekä me työllämme rikastu. Me olemme velkaantuneita pankkien ja finanssipääoman orjia, kaikki liekaan sidottuja orjatyöläisiä.
Vasemmistoliiton punalippu voisi nykyistä reilummin liehuttaa kirkasta punasanomaa, sitä ikivanhaa ja aina yhtä ajankohtaista: Kapitalismin työriisto koskettaa kaikkia palkallaan eläviä ammattiin, työtehtävään ja työpaikkaan katsomatta. Se koskettaa myös niitä, jotka kelpaamattomina on pakotettu orjan tehtävästä ulos tai eivät ole kilpailussa koskaan siihen päässeetkään. Entistä useammin se koskettaa myös yrittäjinä palkkansa ansaitsevia, vaikka yrittäjyyttä vapautena markkinoidaankin.
Kapitalistisesta yhteiskunnasta ja elämäntyylistä ei hyödy enää kukaan muu kuin kapitalisti. Yhteisestä hyvästä on toden teolla taisteltava entistä enemmän, jotta saataisiin orjien lautasille edes niitä kuuluisia rikkaiden pöydiltä putoilevia murusia.
”Vasemmisto tavoittelee yhteiskuntaa, jossa jokainen yksilö elää vapaana” (periaateohjelma 16.6.2007), mutta se ei selkeästi tule maininneeksi, että tätä yksilön vapautta rajoittaa kapitalistinen järjestelmä. Myös työn tulosten oikeudenmukaista jakoa tavoitellessa on rohkeasti kerrottava, ettei tämä tavoite koskaan toteudu kapitalistisessa markkinataloudessa.
Kaikki työorjuus on suuri vääryys, ja siksi sen purkaminen on tulevaisuuden tie. Kapitalismin väistämätöntä ja itsensä aiheuttamaa loppua odotellessa voi vasemmistoliitto ajaa orjakansan oikeuksia, niin ettei kukaan joutuisi kohtuuttomasti kärsimään. Elämä kun on jokaisella olennolla se ainutkertainen mahdollisuus.
Puolensa pitäminen on täysin mahdollista, sillä kapitalisti on riippuvainen työläisestä, vaikkei hurraa-huutoja työläisilleen huudakaan. Kirkkaan punaisen rinnalla tulee kuitenkin loistaa edelleen myös se vihreä, sillä työväenluokan etu on yhdensuuntainen ympäristön edun kanssa: kapitalismia on suitsittava myös luonnon vuoksi, jottei yhteinen maapallomme täysin muutu rahaksi.
uutiskirje 
