Suomen taloustilanne on vaikea. Tästä ovat kaikki samaa mieltä, vaikka ratkaisukeinoista eivät. Ikävää tässä on se, että saatamme kuitenkin elää vielä nyt sellaisia hyviä aikoja, joita 2030-luvulla muistellaan kaihoisasti.
Vasemmistossa on peloteltu hyvinvointivaltion murskajaisilla viimeksi kuluneet 25 vuotta. Perustellusti. Kun kaikkien maiden kapitalistit liittyivät yhteen, he päättivät, että silloin vallalla ollut yhteiskuntasopimus riittää: Me haluamme itsellemme enemmän.
Hyvinvointivaltiota ei silti uhkaa vain paha tahto, vaan teknologian kehittymisestä aiheutuva raju rakennemuutos sekä Suomessa lisäksi lohduton väestöennuste.
Keskipalkkaisten osuus työvoimasta on laskenut 1990-luvun laman jälkeen kymmenen prosenttiyksikköä.
Postin tiistaina ilmoittamat rajut yt-neuvottelut ovat vain yksi esimerkki siitä, miten digitalisoituminen syö työpaikkoja palveluista. Suurin osa pankkivirkailijoista siirrettiin pois jo 1990-luvulla eikä ole mitään syytä, miksi digitalisoitumisen mahdollistama itsepalvelu ei vähitellen leviäisi kaikkiin muihinkin palveluihin kauppaa myöten.
Suomessa on jo käynnissä voimakas kehitys, jossa keskipalkkainen työ vähenee – ja juuri keskipalkkaiset maksavat valtaosan veroista. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen viime syksynä julkaisemien tietojen mukaan keskipalkkaisten osuus työvoimasta on laskenut 1990-luvun laman jälkeen kymmenen prosenttiyksikköä, palvelusektorilla hieman enemmänkin.
Vakaiden ja kohtuullisen hyväpalkkaisten töiden vähentymisen rinnalla työikäisten määrän lasku jatkuu vuoteen 2030 asti. Työikäisen määrä oli suurimmillaan vuonna 2009, jolloin heitä oli 3,55 miljoonaa henkilöä. Vuosien 2010–2014 välisenä aikana työikäisten määrä vähentyi 69 000 henkilöllä. Tilastokeskuksen syksyllä julkistaman väestöennusteen mukaan työikäisten määrä vähenee vielä 75 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä.
Tästä taas seuraa se, että väestöllinen huoltosuhde heikkenee vielä paljon. Väestöllinen huoltosuhde eli lasten ja eläkeikäisten määrä sataa työikäistä kohden oli hyvinvointivaltiota rakennettaessa alle 50, mutta uusimman väestöennusteen mukaan 60 huollettavan raja ylittyy ensi vuonna ja 70 huollettavan raja vuoteen 2032 mennessä.
Hyvinvointivaltion kultakaudella 1980-luvun lopulla sataa työssäkäyvää kohden oli 112 ei-työssäkäyvää. Viimeisimmän tilaston mukaan heitä oli 137 vuonna 2013, ja väestön ikääntyminen jatkuu.
Keskiluokan vähenemisen ja huoltosuhteen heikkenemisen lisäksi hyvinvointivaltion rahoitukselle jonkin kokoinen uhka on uberisaatioksi kutsuttu ilmiö – siis jakamistalous, jossa palveluja vaihdetaan toiseen käymättä välillä verottajan pakeilla.
Hallituksen välittömät leikkaukset lisäävät työttömyyttä ja heikentävät koulutustasoa. Ne pahentavat ongelmaa. Sen sijaan säästöt, joiden tarkoituksena on alentaa menojen tulevaa kasvua, ovat välttämättömiä.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 