Viimeinen sana
Perustulo on poliittisesti mielenkiintoisessa vaiheessa. Sipilän hallitus on luvannut siitä kokeilun. Yhdelläkään hallituspuolueella ei ole mallia valmiina. Hallitus osoittaisi kerrankin ennakkoluulottomuutta, jos se tukisi vakavasti otettavaa kokeilua.
Hallituspuolueet ovat olleet jälkijunassa perustulon kehittelyssä. Hallituksen puolesta selvitystä kokeilusta tehdään Kelan tutkimusjohtajan professori Olli Kankaan johdolla. Oppositiopuolueista vasemmistoliitolla ja vihreillä on oma mallinsa. Demarit ovat vasta päättäneet kehittämisestä. Pohjana lienee demarinuorten perustulomalli.
Vasemmistoliitto ja vihreät ovat olleet pioneereja. Ilman näiden puolueiden vahvaa perustuloajattelua sitä tuskin oltaisiin kokeilemassa.
Perustulon kannattajat taas luottavat ihmisten ottavan elämänsä haltuun ilman kontrollia ja painostamista.
Molemmat puolueet nostivat perustulon tavoitteeksi jo 80-luvulla.Tuolloin puhuttiin kansalaispalkasta. Perustulopioneereja oli SKDL:n aktiivi Jan Otto Andersson, joka toi idean Suomeen jo hyvissä ajoin vuosikymmenen alussa.
Tuolloin tavoitteena oli vapaus ansiotyön ikeestä ja luoda myös kansalaistyön idea. Nykyiset perustulomallit yrittävät sovittaa työelämän ja sosiaaliturvan tilkkutäkkiä yhteen. Osalle perustulo merkitsee edelleen vapautta työelämän kahleista.
Perustuloa ajetaan pragmaattisin perustein. Se purkaisi monimutkaista sosiaaliturvaa ja byrokratiaa. Köyhyys vähenisi. Se helpottaisi silppu- ja osa-aikatyötä tekevien sekä freelancereiden ja pienyrittäjien toimeentuloa.
Perustulo olisi yksinkertainen, kannustava ja tasapuolinen. Se ei hyppyyttäisi luukulta toiselle nykyisen monesta palasesta koostuvan sosiaaliturvan tapaan. Ja mikä parasta: siitä jäisi vahva harkinnanvaraista sosiaaliturvaa leimaava kontrolli ja häpeä pois.
Perustulon taustalla on erilainen ihmiskuva kuin kannustamisretoriikassa, joka uskoo ihmisten tarvitsevan keppiä. Vastustajien mielestä perustulo ruokkii laiskuutta. Perustulon kannattajat taas luottavat ihmisten ottavan elämänsä haltuun ilman kontrollia ja painostamista.
Yhteiskunnan hyvyyden mittari on siinä, miten se kohtelee kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Pienellä tulojen lisäyksellä ihmiset voivat päästä oman elämänsä herraksi.
Tähän huutoon perustulo vastaa, vaikka taso on ongelma. EU:n köyhyysraja on vajaa 1 200 euroa. Nykyisten mallien tulotaso on vasemmistoliiton 750 eurosta ja vihreiden 560 euroon. Kaikissa malleissa tarvitaan edelleen syyperustainen sosiaaliturva täydentäjänä.
Sekä vasemmistoliiton että vihreiden perustulomallin ideana on edetä sosiaaliturvasta perustuloon asteittain. Hallituksen perustulokokeilussa on se heikkous, että pari vuotta ei riitä kattavien tulosten saamiseksi.
Kokeiluhanke saattaa joutua perustuslailliseen vastatuuleen. Onko edes mahdollista kokeilla perustuloa asettamatta ihmisiä eriarvoiseen asemaan?
Vasemmistoliiton perustulomallia kehitellyt Jouko Kajanoja pitääkin kokeilua parempana vaiheittaista etenemistä. Ihmisten käyttäytymisestä tai yhteisöllisistä vaikutuksista ei parissa vuodessa voida saada tietoa.
Alustavasti on mietitty Olli Kankaan johdolla valtakunnallista kokeilua, joka koostuisi esimerkiksi työssäkäyntialueesta ja joistain kunnista. Kokeilu on vielä täysin auki ja suunnitteluvaiheessa.
uutiskirje 