Viimeinen sana
Eräs taitava ja pätevä 50+ nainen lähetti joukoittain työhakemuksia. Lopulta hän kyllästyi ja soitti ensin yritykseen, jossa oli sopiva paikka auki. ”Olen tämän ikäinen nainen. Kannattaako minun laittaa hakemus?” Vastausten jälkeen moni hakemus jäi tekemättä.
Toinen saman ikäinen naisosaaja ryhtyi pienentämään työnantajien rimakauhua tarjoutumalla sitoumuksetta ”koekäyttöön” tai ottamaan koetoimeksiantoja. Tämäkään ei tepsinyt.
Hän jatkaa sinnikkäästi työnhakua asennemuutosta odotellessaan. Hankkii lisäkoulutusta ja harkitsee palkkatoiveensa alentamista. Hän alkaa olla kypsä yhden naisen yhteiskuntasopimukseen: luopumaan kaikista eduista. Helppo luopua, hän toteaa, kun työttömällä ei ole palkallisia vapaita, ylityökorvauksia eikä työterveyshuoltoa.
Esimerkkinaisemme kokevat, ettei ikääntynyt työntekijä mahdu dynaamiseen imagoon, ei pysy työtahdissa eikä opi uutta. Työnantaja pelkää palkkakustannusten nousevan ja sairauskulujen kasvavan. Kukaan ei kerro tätä ääneen, mutta tämän tietää sanomattakin.
Ikäsyrjintä on jo pitkään ollut kielletty työpaikoilla lainsäädännöllä. Todistamisen vaikeutta kuvaa se, ettei kovin moni taistele julkisesti ikäsyrjintää vastaan. Nuorekkuuden ihanteesta tuleekin mahdollisuuden ja vapaaehtoisuuden sijasta pakko etenkin ikääntyville naisille.
Työmarkkinoilla on paljon piiloikärasismia. Työnantajat eivät sano suoraan, etteivät he rekrytoi ikääntyneitä. Tampereella asiasta väitelleen (2015) Niina Viitasalon mukaan ikäsyrjintää kokevat eniten yli 55-vuotiaat naispalkansaajat. Heistä seitsemän prosenttia kertoi rekrytointiin liittyvästä syrjinnästä.
Saman ikäisistä miehistä syrjintää on kokenut vain kaksi prosenttia. Naisen ihanteellinen työmarkkinaikä on miehiä lyhyempi. Ensin nuorena sitä leikkaa mahdollinen perheellistyminen ja myöhemmin ikääntyminen.
Syrjintäkokemukset ovat todennäköisesti lisääntyneet työllisyystilanteen vaikeuduttua. Kasvava joukko joutuu ikärasismin uhriksi eläkeiän noustessa, jos työnantajien asenteet eivät muutu.
Syrjinnän kohteeksi joutuvat muita todennäköisemmin ylemmät toimihenkilöt ja valtiosektorilla työskentelevät. Työpaikoilla ikäsyrjintä saa monia muotoja. Työnantaja ei kouluta ikääntyneitä, osaamista ei pidetä yllä eikä kehitetä. Monesti irtisanomisissa ikääntyneet työntekijät laitetaan pihalle. Työntekijä saattaa kokea arvostuksen puutetta ja vähättelyä ”eikö toi jo ymmärrä lähteä”.
Työnantaja ei voi samaan hengenvetoon puhua eläkeiän nostamisesta ja syrjiä ikääntyviä työntekijöitä. Nyt tapahtuu näin. Ikääntyvälle työntekijälle pitää lainsäädännöllä ja sopimuksilla turvata oikeus ja mahdollisuus ammatillisen osaamisen ylläpitoon ja koulutukseen.
Irtisanomisissa tulisi Ruotsin mallin mukaan korostaa senioriteettiperiaatetta. Ruotsissa yli 55-vuotiaan irtisanominen on vaikeaa ja edellyttää sopimista ja erityisen paketin rakentamista.
Voisi ajatella, että työnhakija tekee työhakemuksen ilman ikää ja sukupuolta. Toinen esimerkkinaisistamme yritti hakea ilman ikää. Ei toiminut tämäkään.
uutiskirje 