Viimeinen sana
Oli aika, jolloin noidat ja muut pahat henget riehuivat vain pääsiäisen lankalauantaina. Sitten jokin muuttui. Nyt pimeyden voimat ovat keskellä arkeamme. On ikään kuin lupa kirkkaassa päivänvalossa oksentaa mitä kuvottavinta saastaa ja kutsua sitä maahanmuuttokriittisyydeksi.
Oikeusministeriön vain pari viikkoa sitten julkaiseman selvityksen mukaan vihapuhe-sanan käyttö mediassa kolminkertaistui viime vuonna edellisestä. Vihapuheen kohteiden näkökulmasta sanan lisääntynyt käyttö liittyy häirinnän lisääntymiseen. Vihamielinen puhe ja käytös on tullut sallitummaksi, eikä siihen puuttumisen kulttuuri ole kasvanut samanaikaisesti, raportissa todetaan.
Ehkä maanantaina alkaneen rasisminvastaisen viikon alussa kuitenkin ylitettiin jokin raja, jota edes perussuomalaiset ei voi katsoa läpi sormien. Puolue on sallinut rasistista älämölöä siitä asti, kun puheenjohtaja Timo Soini värväsi nyky-Suomen ensimmäisen julkirasistin eduskuntaehdokkaaksi ja ryhtyi tekemään vastenmielistä ilmiötä salonkikelpoiseksi.
Puolue yritti nytkin kiemurrella eduskunta-avustajan palmusunnuntain möläytyksestä – niin kuin myös piirihallituksen varapuheenjohtajana toimivan jäsenen tekemiset eivät sille mitenkään kuuluisi.
Lasten kimppuun käynti – sanallinenkin – oli kuitenkin liikaa joillekin perussuomalaisille naiskansanedustajille. Kun uusnatsien kanssa seurustelusta on tähän asti joutunut niin sanotusti harjatuksi eli pariksi kuukaudeksi jäähylle eduskuntaryhmästä, niin nyt ovat potkut lähellä. Suuttumuksesta ja häpeän tunteesta ovat kertoneet kansanedustajat Tiina Elovaara ja Arja Juvonen.
Palmusunnuntain möläytykseen tuli vielä suurempi lataus, kun seuraavana aamuna Ylen aamu-tv:ssä 11-vuotias Etelä-Afrikasta Suomeen adoptoitu Valtteri Saarinen kertoi, että ”minua haukutaan neekeriksi ja kakaksi tai kakanväriseksi. Nekruksi ja kaikkea semmoista”.
– Nimittely ei tunnu hyvältä ja se on vähän ahdistavaa. Sitä on tapahtunut sen verran useasti, ettei siitä jaksa enää välittää.
Samanlaisia kokemuksia on muillakin adoptioperheillä.
”Poliittisten toimijoiden tulisi vielä selkeämmin irtisanoutua rasismista ja osoittaa se myös käytännössä niin paikallis- kuin valtakunnan politiikan ja yksittäisten poliitikkojen tasolla”, todetaan oikeusministeriön selvityksessä, jonka nimi on ”Usein joutuu miettimään, miten pitäisi olla ja minne olla menemättä”.
Olisiko nyt tullut raja vastaan, että pian ei enää tarvitsisi miettiä tällaisia asioita?
uutiskirje 
