Venäjän ja Tšetšenian symbioosi tuo vakautta, mutta myös uhkaa sitä

Kahdenkymmenen viime vuoden tapahtumien valossa Venäjällä ei ole varaa luopua Ramzan Kadyrovin tapaisista liittolaisista Kaukasiassa. 1990-luvun lopulla päättyneen toisen Tšetšenian sodan jälkeen luotu hallinto on tuonut vakautta, mikä on Kremlille kultaakin kalliimpi asia.

Vakaus on saatu, kuten Venäjän hallituspolitiikasta vuosina 2000–2015 kirjoittanut Mihail Zygar muistuttaa, erikoisten vaiheiden kautta. Vakautta uhkaa se, että omaa oppositiota kurittava Groznyin hallinto on sekaantunut väkivallantekoihin myös Moskovassa.

Vladimir Putinin ja Kadyrovin suhdetta kuvataan viha-rakkausliitoksi, jossa ”reaalipolitiikka” kävelee usein ”järkipolitiikan” yli. On ollut kausia, jolloin Putin ei ole vastannut Kadyrovin puheluihin. Viime vuonna tilanne kiristyi niin, että Venäjän sisäministeriö ja Putinin edustaja arvostelivat julkisesti Kadyrovin tapaa tehdä politiikkaa.

Islamin asema vahvistunut

Venäjällä voi ulkomaalainen kuulla kysymyksen: ”Miksi te päästätte lisää islamia Länsi-Eurooppaan?” Kysymyksen taustalla saattaa olla, päivän uutistietojen ohella, tietämättömyys maan omasta tilanteesta. Islam on Venäjän kakkosuskonto, ja sen asema on viime vuosikymmeninä vahvistunut.

Yksi islamin asemaa vahvistava tekijä on Tšetšenian ja Kremlin erikoislaatuinen suhde. Se antaa pienelle Kaukasian tasavallalle vaikutus- ja arvovaltaa paljon yli sen koon.

Osaksi tämä johtuu siitä, että Groznyin hallinto käyttää selkänojanaan paitsi hyviä suhteita Moskovaan myös islamin yleisesti kasvanutta merkitystä. Erityiset ulkomaansuhteet on luotu Jordaniaan ja Arabiemiraatteihin.

Ratkaiseva käänne tapahtui vuonna 1996, kun osa Venäjää vastaan taistelleista, itsenäisyyttä havitelleista käänsi selkänsä irtautumiselle. Muun muassa maan myöhempi presidentti Ahmat Kadyrov, nykyisen presidentin isä, arvioi silloin, että liitto Moskovan hallituksen kanssa voi olla avain menestykseen.

Putin oli tuolloin Venäjän pääministeri. Myöhemmin hänen ollessaan presidenttinä side Tšetšenian johtoon on tiivistynyt. Venäjä on panostanut nykyrahassa jopa 270 miljoonaa euroa vuodessa Tšetšenian ja etenkin sen pääkaupungin jälleenrakennukseen. Jatkuva rahavirta pitää Groznyin hallitsijat tyytyväisinä.

Väkivallan käyttö arveluttaa

Kremlille on hyötyä saavutetusta vakaudesta, mutta Groznyin hallinnon tapa kohdella vastustajia arveluttaa. Tšetšeenien sisäiset erimielisyydet eivät juuri ole venäläisiä kiinnostaneet, mutta kun väkivalta on tuotu jopa Kremlin muurien vierelle, Putinkin on alkanut hermostua.

Mihail Zygar listaa kirjassaan Vsja Kremljovskaja rat seuraavat tapaukset, joissa yhdistyvät Groznyin hallinto ja väkivallanteot Venäjällä:

7.10.2006 ammuttiin Moskovassa toimittaja Anna Politkovskaja, joka oli kirjoittanut paljon Tšetšenian tapahtumista ja myös Kadyroveista.

2008 ja 2009 ammuttiin Kadyrovien pahimmat kilpailijat, Jamadajevin veljekset, toinen heistä Moskovan keskustassa. Ampuja oli tšetšeeni.

27.2.2015 ammuttiin aivan Kremlin lähellä oppositiopoliitikko Boris Nemtsov. Seuraavana aamuna Putin soitti ensimmäiset puhelut Kadyrovin luottomiehille, Jordanian kuninkaalle ja kruununprinssille. Murhan jäljet johtivat Kaukasiaan.

Maaliskuussa 2015 sattui Moskovassa outo tappelu Kremliä tukevan moottoripyöräkerhon Yön susien jäsenten sekä tšetšeeniliikemiehen turvamiesten välillä. Tämä tulkittiin Kadyroville suunnatuksi varoitukseksi.