Keskusteltaessa turvapaikan saaneiden maahanmuuttajien kuntapaikoista menevät helposti puurot ja vellit sekaisin. Elintasopakolaisten tai ihmiskaupan vastustamisen yhteydessä pitäisi puhua myös Suomen ja Euroopan turvapaikkapolitiikasta. Siitä ei kunta voi päättää.
Kuntapaikkojen tarjoamisessa on kysymys ensisijaisesti suunnitelmallisesta asuttamisesta ja kotoutumisen tukemisesta. Kunnassa me emme voi puuttua siihen, ovatko turvapaikan saannin perusteet olleet oikeudenmukaiset, mutta voimme tehdä parhaamme kotoutumisen onnistumisen eteen. Ja kun puhutaan ahdistelusta ja puskaraiskauksista, puhutaan yksilöistä ja epäonnistuneesta kotoutumisesta.
Kun mietitään tarjottavien kuntapaikkojen määrää, kannattaa ely-keskuksen esittämän paikkamäärän ohella huomioida kunnassa jo olevien turvapaikanhakijoiden (tai päätöksen juuri saaneiden) määrä. Järvenpäässä nuoria turvapaikanhakijoita on noin 50, joista lähes kaikki saanevat turvapaikan. Ja koska he asuvat nyt Järvenpäässä sijaitsevissa asuntoloissa, tulee heidän kotikunnakseen automaattisesti Järvenpää.
Lisäksi kuntaan tulee omaehtoisesti turvapaikan saaneita ihmisiä, jotka voivat hankkia asunnon joko vapailta markkinoilta tai kunnan vuokra-asunnoista. Näihin tulijoihin ei välttämättä kunnassa saada kontaktia, sillä mitään ilmoittautumisvelvollisuutta kunnan maahanmuuttotyöhön heillä ei käsittääkseni ole.
Mikäli kunnassa on kiintiössä vapaita paikkoja, käydään paikkojen täyttämisestä keskustelua kunnan ja vastaanottokeskuksien välillä, jolloin tulijoita voidaan hieman valikoida. Jos tarjoamme nolla paikkaa, saamme joka tapauksessa vähintään nuo 50 nuorta miestä, minkä lisäksi saamme sellaisia uusia kuntalaisia, joista emme siis välttämättä tiedä mitään.
Turvapaikan saaneiden maahanmuuttajien kulut ovat pitkälti sote-kuluja, jotka eivät valtion rahoituksen päättymisen jälkeen enää kuulu lainkaan kunnalle, vaan maakunnalle. Koska nämä ihmiset ovat jo Suomessa, jakautuvat nämä kulut kaikille suomalaisille veronmaksajille riippumatta siitä, kuinka monta kuntapaikkaa kunta on tarjonnut.
Paras tapa estää ahdistelut, työttömyys ja epäonnistunut kotoutuminen on tehdä suunnitelmallista ja systemaattista työtä maahanmuuttajien kotoutumisen tukemiseksi. Tämä vaatii riittävästi taloudellisia ja henkilöstön resursseja, mutta myös järjestöjen ja kuntalaisten aktiivista työtä. Ystävät, harrastukset, sosiaalinen ja kulttuurinen verkosto on parasta kotoutumista.
Jos halutaan vähentää ihmissalakuljetusta ja hengenvaarallisia Välimeren ylityksiä, tulee tietenkin vaikuttaa siihen, ettei ihmisten tarvitsisi lähteä kotoaan alun perinkään. Siihenkin on kuntapolitiikassa vaikea vaikuttaa.
Sen sijaan voimme olla avarasydämisiä ja tarjota nyt esitettyjen kuntapaikkojen lisäksi paikkoja myös kiintiöpakolaisille, jotka odottavat kuntapaikkaa pakolaisleirillä. Näitä sijoittamattomia henkilöitä on Suomen pakolaiskiintiössä nyt jo noin tuhat.
Perussuomalaisten kommenteista päätellen he kannattavat kuntapaikkojen tarjoamista myös kiintiöpakolaisille. Mielenkiinnolla odotan, kuinka paljon kiintiöpakolaisia he esittävät otettavaksi.
Järvenpäässä on noin 40 000 asukasta. Kuntapaikkoja pakolaisille esitetään nyt tarjottavaksi siis yksi jokaista 400:aa kuntalaista kohti. Kovin suuresta pakolaisvyörystä ei siis ole kyse.
Vastuullinen politiikka on myös suunnitelmallisuutta, ihmisyyttä ja tosiasioiden tunnustamista. Kotikaupungistani ylpeänä voin todeta, että Järvenpään kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 11.4. äänin 8–3 hyväksyä ely-keskuksen esittämän kuntapaikkojen määrän, 98. Seuraavaksi asiaa käsitellään Järvenpään valtuuston kokouksessa 25.4.
uutiskirje 
