Olen ollut kuntouttavan työtoiminnan kierteessä viimeksi kuluneet kaksi vuotta. Tällä hetkellä leikkaan nurmikkoa yhdeksän euron päiväkorvauksella. Tämä ei auta yhtään työllistymistäni.
Leikkaisin nurmikkoa hyvin mielelläni jos siitä maksettaisiin kunnon palkkaa. Olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon.
Jos kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyy, niin silloin työttömyyskorvauksen menettää kolmeksi kuukaudeksi. Minulla ei ole yhtään säästöjä, joten työttömyyskorvauksen menettämisen seurauksena joutuisin hyvin pian asunnottomaksi leipäjonoon. Mielestäni tämä pakkotyöllistäminen täyttää jo orjuuttamisen kriteerit. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuu tällä hetkellä noin 30 000 suomalaista.
”Pakollisen työn laiton käyttö kiellettiin jo vuonna 1930 ILOn (eli kansainvälisen työjärjestön) yleissopimuksessa numero 29. Suomi ratifioi kyseisen sopimuksen jo vuonna 1935. Sopimuksessa pakollinen työ nähtiin tarkoittavan: ’kaikenlaista työtä tai palvelusta, joka jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut’. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja YK:n ihmisoikeuslauselma kieltävät tällaisen toiminnan. Eli myös niissä on samanlainen periaate kuin ILOn sopimuksessa. Näitä periaatteita kutsutaan orjuuden ja pakkotyön kielloksi.” Lainaus on Henri Auteron kirjoittamasta blogista vuodelta 2014.
Olli Raudaskoski
Rovaniemi