Shokeeraavassa aloituskohtauksessa viisikymppinen nainen joutuu raa’an seksuaalisen väkivallanteon uhriksi.
Naisen reaktio tapahtuneeseen on yllättävä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut – rauhoittava kylpy ja yön yli nukkuminen tuntuvat riittävän. Seuraavana päivänä työpaikallaan nähdään jälleen menestyvän pelifirman tarmokas ja nuorekas johtaja.
Rajun alun vahva seksuaalinen lataus ei sinänsä ole yllätys, kun muistellaan hollantilaisen ohjaajaveteraanin Paul Verhoevenin (s. 1938) Hollywood-hittiä Basic Instinct (1992).
Psykososiaaliset tekijät järjestyvät mallikkaasti kohdalleen.
Sen rinnalla Elle on toista maata, verrattomasti parempi, arkisempi ja juuri siksi niin kiinnostava tuttavuus. Verhoeven on saanut erityistä puhtia henkilöohjaukseen, mikä aiheen ja nautittavasti lainehtivan ihmissuhdeverkoston kannalta onkin aivan olennaista.
Ilmeettömyyden suurmestari Isabelle Huppert on pääroolissa mahtava. Hän tekee kokonaisvaltaisen, luonnollisuutta ja vahvaa läsnäoloa sykkivän muotokuvan naisesta, jota mikään ei tunnu järkyttävän.
Huppertin pokka pitää -asenteessa kylmältä vaikuttava määrätietoinen ja itsevarma kypsä aikuisuus saa lisäilmettä pinnan alla sykkivästä tyttömäisestä raikkaudesta. Hahmo vakuuttaa nykyaikaisella aitoudellaan.
Ennen kaikkea Huppertin esittämän Michellen hahmo on kuin todistusaineistoa tutun hokeman puolesta: kaikki mikä ei tapa, karaisee.
Monta elokuvaa yhtä aikaa
Elle (Hän) on intensiivinen psykologinen trilleri sekä moniulotteinen ihmissuhdedraama, itse asiassa monta elokuvaa yhtä aikaa: kolkko eroottinen jännäri, hirtehinen työpaikka- ja tapainkomedia sekä tragikoominen perhedraama usean sukupolven voimin.
Runsas henkilögalleria ja sen jännitteet takaavat luontevasti rikkaan tematiikan.
Elokuvan romaanipohjaisuus on sitä selkeämmin tunnistettavissa, mitä pitemmälle on ehditty. David Birken käsikirjoittamassa linjakkaassa tarinassa on aineksia, joista kasvaa antoisa ajankuvaus suhteessa aikamme länsieurooppalaiseen todellisuuteen ja mielen maisemaan.
Tässä suhteessa tarina on sosiaalisilta raameiltaan tarkasti rajattu keskiluokkaisiin kehyksiin. Niihin mahtuu sekä elintasoa että sen kyydistä putoamista, seksuaalista moninaisuutta kuin myös menneisyyden hirveyksiä. Viime mainitut tuovat naispäähenkilön hahmoon tervetullutta taustavalaisua. Psykososiaaliset tekijät järjestyvät tapahtumissa mallikkaasti kohdalleen.
Porvariston vähemmän hillitty charmi
Elle on kiehtova naisen muotokuva ja pätevä kuvaus porvariston vähemmän hillitystä charmista, mietteistä ja puuhista, jotka saattavat muuttua vaaralliseksi leikiksi tulella.
Mukaan mahtuu kyytipoikana annos katolista perinnettä. Siihen suuntautuu muuttopuuhissa olevan naapurin rouvan mieleen jäävän tokaisun kautta sellaista satiirista puhtia, että rinnastus leffan taustapiruna virnistelevään Luis Buñueliin on viimein paikallaan.
Jos elokuvan alku on shokeeraava, niin sitäkin seesteisempi on sympaattinen päätös. Sen merkeissä naisten välinen sidos osoittautuu lujaksi, ja mikä parasta, kaiken edellä kerrotun perusteella katsojan mielikuvitukselle jää mukavasti tilaa aprikoida tarinan etenemistä, vaikka leffa päättyykin.
ELLE (Ranska-Saksa-Belgia, 2016). Ohjaus: Paul Verhoeven. Käsikirjoitus: David Birke. Perustuu Philippe Djianin romaaniin ”Oh …”. Pääosissa: Isabelle Huppert, Anne Consigny, Laurent Lafitte. Ensi-ilta 9. joulukuuta.