Maailmanpolitiikka ja etenkin suomalainen politiikka ja sen valtasuhteet heijastuvat suomalaisessa mediassa. Media taas heijastuu suomalaisessa ajattelussa ja puheissa.
En puutu tässä kirjoituksessani varsinaiseen politiikkaan, en ota kantaa myönteisesti tai kielteisesti länteen tai itään vaikka osittain politiikkaan viittaankin. Kirjoitan ihmisistä.
Politiikka sekoittuu helposti ajatuksissa, kirjoituksissa ja esilletuloissa laajemmalle, koko kansaan. Venäjän politiikkaa ja päättäjiä kritisoidessa kritisoidaan usein myös venäläistä ihmistä.
Rasismi on Suomessa tuomittava asia, ja niin pitääkin olla. Rasismia vastustaa laaja joukko ihmisiä poliitikoista taiteentekijöihin, työssäkäyvistä työttömiin, lapsista isovanhempiin.
Valitettavan moni suomalaismedia sallii sivuillaan, erityisesti kommenteissaan, erittäin rasistiset painotukset ja nimitykset venäläisistä ihmisistä. Tämä on helppoa, sillä Suomessa on paljon sukupolvesta toiseen periytyvää venäläisvastaisuutta, russofobiaa.
Ei ole vaikeaa löytää kommentointia, joka lähentelee kiihottamista kansanryhmää vastaan. Tuntuu, että jos samanlainen kirjoittelu kohdistuisi johonkin muuhun kansaan tai kansanryhmään kuin venäläisiin, vaikeuksia olisi odotettavissa.
Eräs noin vuoden esillä ollut asia on niin sanottu trollaus ja trollit. Suomalaisessa mediassa trollilla tarkoitetaan lähes aina venäläistä ja venäjämyönteiseksi koettua kommentoijaa. Tämä on laajentunut niin, että lähes jokainen, joka kyseenalaistaa negatiivisen käsityksen venäläisistä, on trolli. Näin siis vaalimme länsimaista sananvapautta.
Tunnen henkilökohtaisesti joukon venäläisiä ihmisiä. Olen tullut heidän kanssaan erinomaisesti toimeen.
Venäläiseen ihmiseen ja venäläiseen kulttuuriin kannattaa tutustua, etenkin jos nämä tuntuvat vierailta tai jopa pelottavilta. On helppo huomata, että eipä meissä nyt juuri eroa olekaan, ihmisiä olemme kaikki, kukin tavallaan, omasta kulttuuristaan ammentaen.
Objektiivinen suhtautuminen niin omaan itseensä kuin toisesta maasta tai kulttuurista tulevaa ihmistä kohtaan on asia, jota ei tarvitse hävetä.
Valtaapitävät vaihtuvat. Ihmiset pysyvät silti ihmisinä. Venäläisyyttä ja venäläisiä ei tarvitse välttämättä kaikkien rakastaa, mutta objektiivisen ja tiedonhaluisen asenteen voi ottaa.
Juha Nummela
Lahti