Gold (Kulta) on osuvan simppeli nimi elokuvalle, jonka 1980-luvulle sijoittuva tarina pohjautuu vapaasti kanadalaisen Bre-X kaivosyhtymän kohdalla 1993 paljastuneeseen skandaaliin. Esitetty väittämä Indonesian viidakoissa olevasta jättimäisestä kultaesiintymästä osoittautui perättömäksi.
Amerikkalaisfilmissä tapahtumia ja niiden yksityiskohtia on muutettu reippaasti. Toisaalta tällainen etäännyttäminen ja reilu kallistuma fiktion puoleen antaa tarinalle ajattomampaa potkua. Voi jopa sanoa, että tässä kuvattu kasinotalouden aikainen miljardijahti pätee erityisesti 2010-luvun globaaleilla markkinoilla – tietyille piireille kun mikään ei tunnu riittävän.
Epäilyttävän imelää
Kasinotalouden aikainen miljardijahti pätee erityisesti 2010-luvun globaaleilla markkinoilla.
Tapahtumat pyörivät vahvasti päähenkilön (Matthew McConaughey) ympärillä. Tämä on johtanut sukunsa kaivosyhtiön romahduksen partaalle, ja lamakin painaa päälle. Maanisen innostunut jääräpää ei silti anna periksi.
Kullan löytämisen pakkomielle johtaa jenkin yhteen omissa touhuissaan rämpivän brittigeologin (Edgar Ramirez) kanssa. Kaksikon taivallus Indonesian viidakoissa on alussa yhtä vastoinkäymisten virtaa.
Sitten onni potkaisee, kaikki on yhtä menestyksen virtaa ja kuin suurta mainosta amerikkalaista unelmaa hehkuttavan myytin puolesta.
Tuossa vaiheessa elokuva alkaa tuntua epäilyttävän imelältä. Vahvan, peräänantamattoman, ”omiensa” juhliman ja eliitille haistattavan persoonan hehkutus on kuin sekoitus Frank Capran 1930-luvun suosittujen komedioiden populismia ja trumpistista uhoa.
Daavid vastaan Goljat
Eihän moinen meno voi kunniallisessa elokuvassa tietenkään loputtomiin jatkua. ”Kunniallisuuden” takeena on tavallaan jo vilkaisu ohjaaja Stephen Gaghanin aiempiin merkkitöihin, joko käsikirjoittajana tai käsikirjoittaja-ohjaajana. Traffic (2000) on terävä kuvaus Yhdysvaltain ja Meksikon välisestä suuren luokan huumekaupasta, George Clooneyn tähdittämä poliittinen jännäri Syriana (2005) pistää vieläkin paremmaksi: sen iso kysymys on, kuka tai ketkä omistavat maailman.
Gold ei tavoita vastaavaa kriittisyyttä, syynä käsikirjoituksessa (se olisi selvästikin kaivannut Gaghanin panosta) tapahtuva taiteilu yksilötason sekä talouden ja politiikan välille kytkettyjen viritelmien välillä.
Tarina keskittyy ”bisnes on sotaa” -sloganiin Daavid vastaan Goljat -asetelman puitteissa. Leffa luo aiheesta kohtuullista satiiria, tosin viimeisen otoksen värähtelyt veijaritarinan suuntaan ovat vähän niin ja näin.
Dramaattinen käänne
Epätasaisuudestaan huolimatta Gold ajaa asiansa kelvollisesti, kiinnostavasti ja ennen kaikkea viihdyttävästi.
Jälkimmäinen puoli on paljolti McConaugheyn rehevän puolijunttimaisen, kaljamaha- ja viskiturvotusdraivilla kaasuttelevan roolityön varassa. Kohtaamme päähenkilö Kenny Wellsissa suurriistan metsästäjän, joka ei kaihda isojakaan riskejä. Moisen menon keskellä voi kullan lisäksi menettää myös oman kullan (Bryce Dallas Howard).
Pohjimmiltaan Kenny ei kylläkään metsästä rahaa, sen hoitavat toiset tahot. Piirre liittyy oleellisesti juonikuvioon, joka saa loppupuolella niin dramaattisen käänteen, että leffa kokee lähes muodonmuutoksen – ”kunniallisuus” tosiaan säilyy.
Juonikuviota paljastamatta vihjeeksi riittää sinänsä paljon kertova litania: pikkutekijät vastaan Wall Street ja sen joka puolelle ulottuva suuryhtiöiden mahti, Indonesia ja Suharton perhedynastia, jossain siellä taustalla keikkuu myös jokunen Yhdysvaltain entinen presidentti.
GOLD (Yhdysvallat 2016). Ohjaus: Stephen Gaghan. Käsikirjoitus: Patrick Massett, John Zinman. Pääosissa: Matthew McConaughey, Edgar Ramirez, Bryce Dallas Howard. Ensi-ilta 17.3. xxyxxyxxy