Kun Laura Huhtasaari julistettiin perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi, tulin mietteliääksi. Tuo ”Rajat kiinni” -ideologia ja ahdas nationalismi on vaarallista.
Tietysti EU:ssakin on omat vikansa, mutta mikä olisi toinen vaihtoehto? Sekava kokoelma omia etujaan ajavia kansallisvaltioita, semmoisia, joilla olisi jokaisella oma valuuttansa ja itsekkäät etunsa. EU:ta tarvitaan jo ympäristöongelmien koordinoimiseksi. Eurooppa ei saisi olla maanosa, jossa jokainen valtio muista piittaamatta ajaa omia etujaan.
Globaalit ongelmat vaativat globaalia yhteistyötä: ilmastonmuutos ja massasiirtolaisuus voidaan ratkaista vain yhteistyöllä.
”On saatava rajat ylittävää yhteistyötä ja toimenpiteitä.”
Kari Enqvist pohti eräässä kolumnissaan näitä asioita. Hän kysyi suurin piirtein näin: miettikääpä Eurooppaa tuhannen vuoden kuluttua – voisiko se olla nationalististen valtioiden tilkkutäkki? Miten muka valtaisa ilmastonmuutoksen ja muiden ongelmien vyyhti voitaisiin ratkaista?
Karl Marx ei ole ollut kovin paljon esillä viime aikoina. Kuitenkin hän sanoi jo 1800-luvulla tärkeitä asioita. Ympäristöongelmat eivät ole mikään nykypäivien uutuus. Lontoon sumu esimerkiksi oli Marxin aikaan käsittämätön, koko kaupunki oli kirjaimellisesti hernerokkasumun vallassa.
Lontoota lämmitettiin kivihiilellä, eikä Dickensin aikainen esiteollinen yhteiskunta mitään välittänyt ympäristöstä, tehtaat saastuttivat ympäristönsä laajalti. Marx kirjoitti näin: ”Mikä tahansa yhteiskunta, joka toimii ilman suunnitelmaa, jättää taakseen vain autiomaita.” Ei tietysti ollut hänen vikansa, jos 1900-luvun sosialismi käytti luonnonvaroja vain ”suunnitelmallisesti”, tosin sanoen tuhoisasti.
Jonkinmoinen suunnitelmallinen globaali ”maailmanhallitus” olisi tarpeen. On saatava rajat ylittävää yhteistyötä ja toimenpiteitä, muuten maapallolla ei ole pitkää ikää. Jo nyt tuhlaileva kapitalistinen kulutus käyttää kahden maapallon voimavarat.
Tarvitaan laajenevaa yhteistyötä ympäristöongelmien ja ilmastonmuutoksen takia. Jos näitä asioita ei hoideta, ei ole järkeä hoitaa mitään muutakaan. Sopii vain lukea, miten jo nyt esimerkiksi Intiassa pelkästään maanviljelys on loppumassa 40 asteen helteiden vuoksi. Pahimmassa tapauksessa se voi tarkoittaa satoja miljoonia ympäristöpakolaisia.
Sanotaan ihmisen etsivän älyllistä elämää avaruudesta – se on kyllä tarpeen, kun se tuntuu olevan täällä maapallolla vähissä.
Juha Kanninen
Tampere