Kansan Uutisissa kerrottiin 13.4. brittiläisen kauppaketjun Icelandin lopettavan palmuöljyn käytön oman tuotemerkkinsä alla myytävissä tuotteissa. Yhtiö perusteli päätöstään palmuöljyn tuotannon aiheuttamalla tuholla sademetsissä.
Palmuöljy valmistetaan öljypalmun hedelmän lihasta puristamalla. Sen valmistamiseen liittyy ainakin kaksi haastetta.
Tietysti ensimmäinen haaste on ympäristö. Sademetsää on kaadettu palmuöljyn runsaan kysynnän takia. Puolustukseksi on kuitenkin syytä todeta, että mikäli palmuöljyä ei olisi, tilalla käytettävät muut kasvirasvat olisivat vaatineet maata paljon enemmän. Tein laskelman, jossa vertasin kunkin kasvirasvan kulutusta ja vaadittua maa-alaa, saadakseni arvion siitä, miten paljon maata tarvittaisiin palmuöljyn korvaamiseen.
Palmuöljyn viljelyala on nyt noin 17 miljoonaa hehtaaria. Maatalousmaasta se on noin 0,4 prosenttia ja sademetsistä 1,9 prosenttia. Sen lehtipinta-alaindeksi on noin 5,6, joka on suunnilleen sama kuin sademetsän.
Palmuöljyviljelmät imevät hiilidioksidia ja luovuttavat happea yli kahdeksankertaisen määrän peltoviljelyyn verrattuna. Viljely on monivuotista, mikä säästää lannoitteita ja pitää maaperän kunnossa. Korvaava viljely muilla yleisimmillä lajikkeilla vaatisi viljelyalaa laskelmani mukaan noin 120 miljoonaa hehtaaria, mikä olisi suurimmalta osin yksivuotista peltoviljelyä.
Viimeisimpinä vuosina sademetsiä on kaadettu eniten karjatalouden, soijan, puun tuotannon ja palmuöljyn takia. Prosentuaaliset suhteet kunkin ryhmän aiheuttamasta metsäkadosta kertovat kuvaavasti, mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota. Karjatalous 77,2 prosenttia, soija 9,7 prosenttia, puun hankinta 7,7 prosenttia ja palmuöljy 5,4 prosenttia.
Maailman maaperä köyhtyy pelottavaa vauhtia, mikä johtuu tehoviljelystä. Luonnon kannalta olisi kestämätön ratkaisu hylätä palmuöljy ja korvata se pelloilla kasvatetuilla kasvirasvoilla.
Palmuöljyn kasvattamisen kehittäminen luontoa säästävämpään suuntaan on paljon helpommin saavutettavissa kuin sen korvaaminen paljon enemmän maa-alaa vaativalla ja maaperää köyhdyttävällä peltoviljelyllä. Oikea ratkaisu on palmuöljyn kunnollinen sertifioiminen, ja siinä on mielestäni edistytty hyvin.
Toinen haaste liittyy palmuöljyn korjuuseen ja oikeanlaiseen valmistukseen. Hedelmät tulee korjata hellävaraisesti ja viedä nopeasti steriloitavaksi, jotta lipaasientsyymin toiminta pystytään ehkäisemään. Jouduttuaan kosketuksiin hedelmässä olevan öljyn kanssa öljypalmun hedelmän sisältämä lipaasi alkaa hajottaa triglyseredejä vapaiksi rasvahapoiksi ja monoglyserideiksi. Nämä ovat epäedullisia öljyn laadun kannalta. Oikeat menetelmät korjuussa ja valmistuksessa takaavat palmuöljyn korkean laadun.
Markku Tuoriniemi
hallituksen puheenjohtaja
Bon Tuonti Oy